Köyhät, ympäristö vai molemmat ? - Ympäristöasiantuntijoiden näkemyksiä Suomen kehityspolitiikasta

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen ympäristön roolia Suomen kehityspolitiikassa. Tarkastelun kohteena on syksyllä 2007 julkaistu kehityspoliittinen ohjelma ja siitä syntynyt julkinen keskustelu. Kartoitan työssäni sitä, miten aiemmissa ja nykyisessä ohjelmassa, julkisuudessa sekä ympäristön ja kehityksen asiantuntijoiden keskuudessa määritellään Suomen kehityspolitiikan ympäristönäkökulmaa ja kehitysyhteistyöinstrumentteja. Tärkein käsite työssäni on kestävä kehitys ja tutkimustani avaavina näkökulmina toimivat kehityspolitiikasta käytävä määrittelykamppailu ja politisoituminen.

Tutkimukseni tausta-aineisto koostuu kehityspoliittisista ohjelmista, Helsingin Sanomien artikkeleista sekä eduskunnan ajankohtaiskeskustelusta. Primääriaineistoani ovat kymmenen suullista haastattelua. Haastateltavat ovat ympäristön ja kehityksen parissa työskenteleviä virkamiehiä, konsultteja, tutkijoita ja kansalaisjärjestötoimijoita. Tutkimusmenetelmiäni tässä työssä ovat argumenttianalyysi sekä sisällönanalyysi.

Aineiston perusteella ympäristö on viime vuosina tullut heikosti huomioiduksi Suomen kehityspolitiikassa. Nykyinen kehityspoliittinen ohjelma nostaa luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämisen tärkeimmäksi tavoitteeksi köyhyyden vähentämisen rinnalle. Julkisessa keskustelussa ympäristön nähtiin ohjelmassa syrjäyttävän kestävän kehityksen muut ulottuvuudet, mutta ympäristöasiantuntijat näkivät ohjelman painotukset tervetulleina. Ainoastaan yksi haastateltava koki ohjelman täysin kielteisenä. Ohjelma herätti arvostelua muissakin haastateltavissa sen liiallisen yleisyyden, epäloogisuuden, suomalaisen osaamisen korostamisen sekä omistajuuden ja luonnonsuojelun unohtamisen johdosta.

Ohjelman selkeimpinä käytännön tuloksina nähtiin siitä syntynyt laaja julkinen keskustelu ja ympäristöön liittyvät temaattiset hankkeet. Ohjelman toivottiin myös lisäävän kehitystoimijoiden ympäristötietoisuutta sekä kehityspolitiikan yleistä painoarvoa. Toisaalta haastateltavat eivät nähdäkseni uskoneet ohjelman mahdollistavan ympäristöulottuvuuden aitoa integroimista kaikkeen toimintaan. Tähän liittyen budjettitukeen instrumenttina suhtauduttiin epäillen. Haastateltavat näkivät budjettituen olevan tärkeä osa kehitysyhteistyöinstrumenttien valikoimaa, mutta suurin osa halusi sen painoarvon pysyvän pienenä. Tutkimustulokseni on, että budjettituki ei toistaiseksi tarpeeksi huomioi ympäristöä, mutta sen kehittäminen on tärkeää kumppanimaiden omistajuuden vahvistamiseksi.

Haastateltavat ihmettelivät köyhyyden vähentämisen ja ympäristön suojelun vastakkainasettelua, mutta myönsivät, että näiden yhdistäminen ei poliittisten päätösten tasolla ole aina helppoa. Ratkaisuina näiden kahden yhdistämiseen kehitysyhteistyössä nähtiin pohjoisen ja etelän väliset kumppanuudet, avun kokonaisvaltaisuus, koulutus, ympäristösopimukset ja ?tulot, hallinnon vahvistaminen, vaikutusten arvioinnit sekä tutkimus. Vastauksien perusteella ympäristön huomiointia kehitysyhteistyössä koskevat samat ongelmat kuin muitakin kestävän kehityksen ulottuvuuksia. Kestävän kehityksen ulottuvuudet eivät siis ole irrotettavissa toisistaan vaan ne edistyvät tai taantuvat yhdessä. Haastateltavat muistuttivat, että perustavia kehitysongelmia ei ratkaista vain kehityspolitiikan keinoin. Kestävän kehityksen edistämiseksi tarvitaan johdonmukaisia, globaalia tasa-arvoa lisääviä ratkaisuja kaikilla politiikan aloilla.

Asiasanat:kehityspolitiikka, kehitysyhteistyö, kehitysyhteistyöinstrumentit, budjettituki, kestävä kehitys, määrittelykamppailu