LASTENSUOJELUTYÖNTEKIJÖIDEN SOSIAALINEN TUKI - Epävirallisen ja virallisen sosiaalisen tuen kartoitus työntekijöiden näkökulmasta
AHLFORS, JAANA (2009)
2009
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19676
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19676
Tiivistelmä
Tutkimukseni kartoittaa lastensuojelutyöhön liittyvää sosiaalista tukea lastensuojelutyöntekijöiden näkökulmasta. Laadullisen tutkimukseni kohteena on erityisesti Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön toimintapiiriin kuuluvien lastensuojelutyöntekijöiden sosiaaliset suhteet näistä suhteista saatavan sosiaalisen tuen kannalta. Tutkimusaineiston keräsin teemahaastattelun avulla. Haastattelin 12 lastensuojelutyöntekijää Satakunnan kunnista. Haastattelemalla saadun aineiston analysoin aineistolähtöisellä sisällön-analyysilla.
Lastensuojelutyöntekijän sosiaalista tukea haasteellisiin työtilanteisiin antavat sosiaaliset suhteet voidaan jaotella omassa organisaatiossa oleviin tuenantajiin, joita ovat työpari, kollegat, esimies ja muun ammattialan työntekijät, muissa organisaatiossa oleviin tuenantajin, joita ovat toisen kunnan kollegat ja Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön kollegat ja läheisiin tuenantajiin, joita ovat omat lapset, oma elämänkumppani ja ystävät. Lastensuojelutyöntekijöiden suhteet tuenantajiin sekä omassa että muissa organisaatioissa voivat olla sekä virallisia, ammattiroolin ohjaamia että epävirallisia, ystävyyssuhteen kaltaisia suhteita. Suhteet läheisiin tuenantajiin ovat epävirallisia.
Erityisen tärkeäksi tuenantajaksi koettiin työpari. Useimmilla lastensuojelutyöntekijöillä näytti olevan työpariinsa virallisen suhteen lisäksi epävirallinen suhde, jossa keskusteltiin vapaamuotoisesti työasioista sekä henkilökohtaisista asioista. Myös kollegat sekä omasta organisaatiosta että muista organisaatioista koettiin tärkeiksi tuenantajiksi. Suhde kollegoihin muistutti epävirallista suhdetta, vaikka siinä ei olisikaan juuri käyty keskustelua henkilökohtaisista asioista. Suhde esimiehen pysyi lähinnä virallisena silloinkin, kun esimies toimi työparina. Epävirallisen suhteen muodostumiselle näytti olevan tärkeää luottamus ja ihmisten välinen vetovoima, jota lastensuojelutyöntekijät tunsivat kollegaansa kohtaan. Läheisistä suhteista ystävät koettiin tärkeiksi tuenantajiksi. Ystävät asuivat yleensä eri paikkakunnalla kuin lastensuojelutyöntekijä ja työskentelivät usein sosiaalialalla. Ystävyyssuhde oli saattanut muodostua opiskeluajoilta tai ystävä oli entinen kollega.
Sosiaalinen tuki merkitsi lastensuojelutyöntekijälle konkreettista työapua eli instrumentaalista tukea, tiedonsaantia kysyttyyn asiaan eli informatiivista tukea, mahdollisuutta ilmaista ja jakaa tunnetilojaan eli emotionaalista tukea sekä ammatillisuuden kehittymistä eli ammatillisen kasvun tukea.
Asiasanat:sosiaalinen tuki, viralliset ja epäviralliset sosiaaliset suhteet, lastensuojelu ja Satakunnan lastensuojelun kehittämiskeskus
Lastensuojelutyöntekijän sosiaalista tukea haasteellisiin työtilanteisiin antavat sosiaaliset suhteet voidaan jaotella omassa organisaatiossa oleviin tuenantajiin, joita ovat työpari, kollegat, esimies ja muun ammattialan työntekijät, muissa organisaatiossa oleviin tuenantajin, joita ovat toisen kunnan kollegat ja Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön kollegat ja läheisiin tuenantajiin, joita ovat omat lapset, oma elämänkumppani ja ystävät. Lastensuojelutyöntekijöiden suhteet tuenantajiin sekä omassa että muissa organisaatioissa voivat olla sekä virallisia, ammattiroolin ohjaamia että epävirallisia, ystävyyssuhteen kaltaisia suhteita. Suhteet läheisiin tuenantajiin ovat epävirallisia.
Erityisen tärkeäksi tuenantajaksi koettiin työpari. Useimmilla lastensuojelutyöntekijöillä näytti olevan työpariinsa virallisen suhteen lisäksi epävirallinen suhde, jossa keskusteltiin vapaamuotoisesti työasioista sekä henkilökohtaisista asioista. Myös kollegat sekä omasta organisaatiosta että muista organisaatioista koettiin tärkeiksi tuenantajiksi. Suhde kollegoihin muistutti epävirallista suhdetta, vaikka siinä ei olisikaan juuri käyty keskustelua henkilökohtaisista asioista. Suhde esimiehen pysyi lähinnä virallisena silloinkin, kun esimies toimi työparina. Epävirallisen suhteen muodostumiselle näytti olevan tärkeää luottamus ja ihmisten välinen vetovoima, jota lastensuojelutyöntekijät tunsivat kollegaansa kohtaan. Läheisistä suhteista ystävät koettiin tärkeiksi tuenantajiksi. Ystävät asuivat yleensä eri paikkakunnalla kuin lastensuojelutyöntekijä ja työskentelivät usein sosiaalialalla. Ystävyyssuhde oli saattanut muodostua opiskeluajoilta tai ystävä oli entinen kollega.
Sosiaalinen tuki merkitsi lastensuojelutyöntekijälle konkreettista työapua eli instrumentaalista tukea, tiedonsaantia kysyttyyn asiaan eli informatiivista tukea, mahdollisuutta ilmaista ja jakaa tunnetilojaan eli emotionaalista tukea sekä ammatillisuuden kehittymistä eli ammatillisen kasvun tukea.
Asiasanat:sosiaalinen tuki, viralliset ja epäviralliset sosiaaliset suhteet, lastensuojelu ja Satakunnan lastensuojelun kehittämiskeskus