Suggestopädisches Lehren und Lernen
PÄRSSINEN, SARI (2009)
PÄRSSINEN, SARI
2009
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-03-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19661
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19661
Tiivistelmä
Oheisessa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suggestopedista kielenopetusmenetelmää. Suggestopedia on bulgarialaisen psykiatrin ja professorin Georgi Lozanovin 1960-luvulla kehittämä opetusmenetelmä vieraiden kielten oppimiseksi. Ennen suggestopedian kehittämistä Lozanov oli perehtynyt mm. hypermnesiaan eli ylimuistiin, itämaisiin muistiinpainamis-ja oppimistekniikoihin ja hypnoosiin. Suggestopedian lähtökohtana oli käsitys siitä, että ihmismielen piileviä voimavaroja voidaan oppimistilanteessa aktivoida suggestion keinoin. Suggestopedia on levinnyt useisiin Euroopan maihin sekä Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Suomessa suggestopedia on ollut laajemmalti tunnettua 1980-luvun alusta lähtien ensisijaisesti aikuisopiskelijoiden kieltenopetuksessa mutta menetelmää on kokeiltu hyvin tuloksin myös kouluissa, esimerkiksi Kiimingin yläasteella vuosina 1984-1992.
Tutkielmani teoreettisen osan aloitan määrittelemällä käsitteet suggestio, suggestologia ja suggestopedia. Suggestopedia on suggestologian eli suggestiota tutkivan tieteen käytännön sovellus. Seuraavaksi käsittelen kolmea Lozanovin kehittämää suggestopedian perusperiaatetta ja niitä keinoja, joiden avulla näitä periaatteita voidaan käytännön opetustilanteissa toteuttaa. Ne suggestopedian käyttämät keinot, joita työssäni esittelen, ovat: opettajan auktoriteetti, oppimisympäristön muokkaaminen, musiikin käyttö, opetusmateriaali ja erilaiset aktiviteetit, kuten pelit ja leikit. Käsittelen myös suggestopedista sykliä. Viimeisenä esittelen joitakin empiirisiä tutkimuksia, joita suggestopediasta on tehty sekä niistä saatuja tuloksia.
Työni empiirisessä osassa olen tutkinut, miten suggestopediaa nykypäivänä käytännössä toteutetaan. Koska saksan kielen suggestopedista kurssia ei ollut tarjolla, osallistuin Tampereen Työväenopistossa järjestetylle englannin kielen suggestopediselle kurssille. Kurssilla tein havaintoja niistä suggestopedisen opetuksen keinoista, joita teoriaosassa esittelin. Havainnoinnin lisäksi selvitin kirjallisen kyselyn avulla kurssin opiskelijoiden mielipiteitä ja asenteita suggestopedisesta kielenopetuksesta ja sen käyttämistä keinoista. Koska työhön piti saada suggestopedisen saksan kielen opetuksen näkökulma, haastattelin sähköpostitse erästä saksan- ja englanninkielen opettajaa, jolla on vuosikausien kokemus suggestopedisesta opetuksesta. Havainnoinnin ja kyselytutkimuksien tulokset osoittavat, että suggestopediaa pidetään miellyttävänä, mielenkiintoisena, kannustavana ja monipuolisena opetus- ja oppimismenetelmänä, joka aktivoi yksilön aivokapasiteettia oppimistilanteessa aivan uudella tavalla. Tällöin oppimisesta tulee kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa oppilaan kaikki oppimiskanavat otetaan käyttöön. Tutkimus osoitti myös, että taiteellisia keinoja (musiikki, pelit/leikit, maalaaminen/piirtäminen, näytteleminen) apuna käyttäen oppimisesta voidaan tehdä rento, luova ja iloinen tapahtuma.
Asiasanat: suggestopedia, suggestologia, suggestio, kokonaisvaltainen oppiminen, kielenopetus, opetusmenetelmät, oppimistyylit
Tutkielmani teoreettisen osan aloitan määrittelemällä käsitteet suggestio, suggestologia ja suggestopedia. Suggestopedia on suggestologian eli suggestiota tutkivan tieteen käytännön sovellus. Seuraavaksi käsittelen kolmea Lozanovin kehittämää suggestopedian perusperiaatetta ja niitä keinoja, joiden avulla näitä periaatteita voidaan käytännön opetustilanteissa toteuttaa. Ne suggestopedian käyttämät keinot, joita työssäni esittelen, ovat: opettajan auktoriteetti, oppimisympäristön muokkaaminen, musiikin käyttö, opetusmateriaali ja erilaiset aktiviteetit, kuten pelit ja leikit. Käsittelen myös suggestopedista sykliä. Viimeisenä esittelen joitakin empiirisiä tutkimuksia, joita suggestopediasta on tehty sekä niistä saatuja tuloksia.
Työni empiirisessä osassa olen tutkinut, miten suggestopediaa nykypäivänä käytännössä toteutetaan. Koska saksan kielen suggestopedista kurssia ei ollut tarjolla, osallistuin Tampereen Työväenopistossa järjestetylle englannin kielen suggestopediselle kurssille. Kurssilla tein havaintoja niistä suggestopedisen opetuksen keinoista, joita teoriaosassa esittelin. Havainnoinnin lisäksi selvitin kirjallisen kyselyn avulla kurssin opiskelijoiden mielipiteitä ja asenteita suggestopedisesta kielenopetuksesta ja sen käyttämistä keinoista. Koska työhön piti saada suggestopedisen saksan kielen opetuksen näkökulma, haastattelin sähköpostitse erästä saksan- ja englanninkielen opettajaa, jolla on vuosikausien kokemus suggestopedisesta opetuksesta. Havainnoinnin ja kyselytutkimuksien tulokset osoittavat, että suggestopediaa pidetään miellyttävänä, mielenkiintoisena, kannustavana ja monipuolisena opetus- ja oppimismenetelmänä, joka aktivoi yksilön aivokapasiteettia oppimistilanteessa aivan uudella tavalla. Tällöin oppimisesta tulee kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa oppilaan kaikki oppimiskanavat otetaan käyttöön. Tutkimus osoitti myös, että taiteellisia keinoja (musiikki, pelit/leikit, maalaaminen/piirtäminen, näytteleminen) apuna käyttäen oppimisesta voidaan tehdä rento, luova ja iloinen tapahtuma.
Asiasanat: suggestopedia, suggestologia, suggestio, kokonaisvaltainen oppiminen, kielenopetus, opetusmenetelmät, oppimistyylit