Die Beschreibung der Mentalität der frühen deutschen Nachkriegszeit in Kurzgeschichten der "jungen Generation"

Abstract

Saksan kirjallisuudessa nousi toisen maailmansodan jälkeen uusi, niin kutsuttu "nuori sukupolvi", joka koostui pääasiassa sodasta ja mahdollisesta sotavankeudesta palaavista nuorista miehistä, jotka alkoivat käsitellä kokemuksiaan kirjoittamalla. Tästä johtuen heidän tekstinsä käsittelivät sotaa, sodan jälkeistä aikaa sekä niin kaupunkien, kuin myös ihmisten mielessä olevia raunioita. Tämä nuori sukupolvi julisti myös uutta alkua sekä vanhojen tapojen ja traditioiden hylkäämistä. He kehittivät uusia tapoja kirjoittaa, joiden he kokivat pystyvän välittämään uuden ajan tarpeita. Tämän seurauksena he löysivät angloamerikkalaisten kirjailijoiden kuten Hemingwayn ja Faulknerin kirjoittamat novellit, ja kehittivät niiden pohjalta saksalaisen novellin, jonka tunnuspiirteisiin kuului erityisesti eri ominaisuuksien supistaminen sekä henkilökohtainen kerrontatyyli.

Tämän pro gradu -työn tavoitteena on muodostaa kuva Saksan sodanjälkeisestä ajasta tutkimalla kolmen "nuoren sukupolven" kirjoittajan novellia. Nämä ovat Wolfdietrich Schnurren „Das Begräbnis", Wolfgang Borchertin „Das Brot" sekä Heinrich Böllin „Wir Besenbinder". Tutkimuksen kohteena ovat näiden kolmen novellin kerrontatyylit. Tutkimuksessa paneudutaan siihen, mitä kertojia novelleissa esiintyy, miten nämä kertojat kuvaavat ympäristöään sekä mitä tietyn kertojan avulla saavutetaan. Lisäksi näiden kysymysten yhteydessä käsitellään novellin ominaisuuksien vaikutusta tuloksiin. Tutkimusmetodina käytetään narratologiaa ja erityisesti F.K. Stanzelin tutkimuksia kerrontatilanteista.

"Nuoren sukupolven" kirjoittajat suosivat henkilökohtaista kerrontatyyliä, ja tutkimus osoitti, että tämän seurauksena heidän on mahdollista käsitellä sota-ajan sekä sodan jälkeisen ajan kokemuksiaan tavalla, jolla lukijalle siirtyy vastuu tapahtumien tulkinnasta. Novellien päähenkilöt kuvaavat tapahtumia kommentoimatta niitä tai omaa käyttäytymistään, ja myöskään dialogeissa he eivät paljasta itsestään paljoa. Selvää onkin, että vaikenemalla he sanovat huomattavasti enemmän kuin sillä, mitä itse asiassa sanovat - tämä jää kuitenkin lukijan ymmärrettäväksi. Päähenkilöiden vaikeneminen osoittaa "nuoren sukupolven" halun unohtaa mennyt ja aloittaa alusta, ja toisaalta se nähtiin myös merkkinä uudesta ajasta, jolloin aikaisempi epätavallinen oli muuttunut tavalliseksi. Tutkimus osoitti lisäksi, että novelleissa käytetty kerrontatyyli mahdollisti yksittäiseen ihmiseen keskittymisen, sekä hänen kärsimyksistään puhumisen. Näin ollen myös sotasyyllisyys nousi yhdeksi tutkimuksen teemoista. Tutkimuksen lähtökohtana oli olettamus, että novellien päähenkilöiden avulla pystytään muodostamaan kuva sodanjälkeisestä Saksasta yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset tukivat tätä lähtökohtaa.

Asiasanat:"junge Generation", Nachkriegszeit, Nullpunkt, Kahlschlagliteratur, Trümmerliteratur, Kurzgeschichte, Schnurre, Borchert, Böll, Erzähltheorie, Erzählsituationen, F.K. Stanzel