Itsekontrolli ja hyvinvointi
KUITTINEN, TUULA (2009)
2009
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-03-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19645
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19645
Tiivistelmä
Tutkimuksen takoituksena oli tarkastella lukiolaisten itsekontrollin yhteyttä hyvinvointiin. Se toteutettiin toistamalla tietyiltä osin Tangneyn, Baumeisterin ja Boonen tutkimus vuodelta 2004. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla helmi-maaliskuussa 2008 kolmen eri kokoisen lukion 1-2 –luokkalaisilta Etelä-Pohjanmaalla. Tutkimukseen osallistui 546 lukiolaista. Kyselylomakkeet sisälsivät elämäntapoihin, oireisiin, itsekontrolliin ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Elämäntapoja kysyttiin Stakesin toteuttaman kouluterveyskyselyn pohjalta muokatuilla kysymyksillä. Oireita selvitettiin SCL-90 –oirekyselyn avulla. Itsekontrollin mittari SCS suomennettiin Tangneyn ym. tutkimuksesta. Hyvinvointia arvioitiin Ojasen kehittämillä psyykkisen hyvinvoinnin mittareilla. Tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti tilastollisia menetelmiä käyttäen.
Suomalaisten lukiolaisten itsekontrolli oli korkeampi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa mukana olleilla amerikkalaisilla nuorilla. Itsekontrollin jakauma oli normaali ja keskiarvo 120.03 (asteikolla 0-180). Suomalaista vertailuaineistoa ei ole. Poikien itsekontrolli oli korkeampi kuin tyttöjen, miltä osin tulos poikkeaa aikaisemmasta tutkimuksesta. Oirekyselyssä suomalaiset lukiolaiset saivat korkeampia arvoja kuin amerikkalaiset opiskelijat. Tulos vastasi kuitenkin SCL-90 –oirekyselyn suomalaisia normiarvoja normaaliväestöllä. Hyvinvointimuuttujien arvot vastasivat suomalaista vertailuaineistoa. Alkuperäisessä Tangneyn ym. (2004) tutkimuksessa ei raportoida sukupuolten välisiä eroja, joten tuloksia ei siltä osin voi vertailla.
Lukiolaisten itsekontrolli korreloi kohtalaisen korkeasti hyvinvointimuuttujiin ja varsinkin oirekyselyn summamuuttujiin. Jälkimmäinen korrelaatio oli korkeampi, mikä saattaa johtua keskenään korreloivista yksittäisistä muuttujista. Itsekontrollin korrelaatio hyvinvointiin saattoi jäädä alhaisemmaksi myös siksi, että hyvinvoinnin käsite on laajempi kuin oireiden puuttuminen. Korkean itsekontrollin ei todettu vähentävän hyvinvointia. Tulokset erosivat korrelaatioiden osalta eri kokoisissa lukioissa siten, että suurimmassa lukiossa poikien itsekontrollin korrelaatiot olivat tyttöjä suuremmat sekä hyvinvointimuuttujiin että oirekyselyn summamuuttujiin. Keskisuuressa lukiossa tyttöjen korrelaatiot olivat poikia suuremmat. Pienessä lukiossa tuloksiin vaikutti tutkimusryhmän pieni koko.
Asiasanat:itsekontrolli, itsesäätely, hyvinvointi, oireet
Suomalaisten lukiolaisten itsekontrolli oli korkeampi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa mukana olleilla amerikkalaisilla nuorilla. Itsekontrollin jakauma oli normaali ja keskiarvo 120.03 (asteikolla 0-180). Suomalaista vertailuaineistoa ei ole. Poikien itsekontrolli oli korkeampi kuin tyttöjen, miltä osin tulos poikkeaa aikaisemmasta tutkimuksesta. Oirekyselyssä suomalaiset lukiolaiset saivat korkeampia arvoja kuin amerikkalaiset opiskelijat. Tulos vastasi kuitenkin SCL-90 –oirekyselyn suomalaisia normiarvoja normaaliväestöllä. Hyvinvointimuuttujien arvot vastasivat suomalaista vertailuaineistoa. Alkuperäisessä Tangneyn ym. (2004) tutkimuksessa ei raportoida sukupuolten välisiä eroja, joten tuloksia ei siltä osin voi vertailla.
Lukiolaisten itsekontrolli korreloi kohtalaisen korkeasti hyvinvointimuuttujiin ja varsinkin oirekyselyn summamuuttujiin. Jälkimmäinen korrelaatio oli korkeampi, mikä saattaa johtua keskenään korreloivista yksittäisistä muuttujista. Itsekontrollin korrelaatio hyvinvointiin saattoi jäädä alhaisemmaksi myös siksi, että hyvinvoinnin käsite on laajempi kuin oireiden puuttuminen. Korkean itsekontrollin ei todettu vähentävän hyvinvointia. Tulokset erosivat korrelaatioiden osalta eri kokoisissa lukioissa siten, että suurimmassa lukiossa poikien itsekontrollin korrelaatiot olivat tyttöjä suuremmat sekä hyvinvointimuuttujiin että oirekyselyn summamuuttujiin. Keskisuuressa lukiossa tyttöjen korrelaatiot olivat poikia suuremmat. Pienessä lukiossa tuloksiin vaikutti tutkimusryhmän pieni koko.
Asiasanat:itsekontrolli, itsesäätely, hyvinvointi, oireet