5-6-vuotiaiden lasten pelot sairaalassa
TALKA, VILMA LOTTA (2009)
2009
Hoitotiede - Nursing Science
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19586
Hoitotieteellistä leikki-ikäisten pelkoihin liittyvää tutkimusta on tehty Suomessa ja ulkomailla hyvin vähän. Tutkimukset painottuvat lähinnä pelon määrän tutkimiseen eri tilanteissa ja kouluikäisten lasten sairaalapelkoihin. Lasten pelkoja on lähinnä tutkittu kysyen asiaa joko vanhemmilta tai lasten hoitajilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata lasten pelkokokemuksia, jotta sairaalassa koettuja pelkoja kyettäisiin lievittämään nykyistä tehokkaammin. Tutkimustulosten avulla on tarkoitus kehittää lasten sairaanhoitoa. Tutkimustehtävänä on kuvata mitä 5-6-vuotiaat lapset pelkäävät sairaalassa ja kuinka paljon he pelkäävät sairaalassa.
Tutkimus on laadullinen ja lapsilta kysyttiin heidän kokemistaan peloista sairaalassa teemahaastattelun avulla. Teemat muodostuivat aikaisempien tutkimusten perusteella. Haastattelujen apuna käytettiin nukkeja. Pelon määrää kysyttiin kuvallisella VAS-asteikolla. Lapset saivat myös piirtää haastattelun aikana. Haastatteluihin osallistui kaksitoista 5-6-vuotiasta lastenosastolla hoidettavana ollutta lasta. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan lasten pelot on jaettavissa kolmeen luokkaan; pelot sairaalaympäristöä kohtaan, toimenpiteisiin kohdistuvat pelot sekä lapseen itseensä kohdistuvien tuntemusten pelot. Sairaalaympäristöstä lapset pelkäsivät ympäristöä, kuten sairaalaan tuloa, pimeää ja erilaisia ääniä sekä hoitovälineitä, kuten tippalaskuria, tippaletkua, insuliinipumppua, ja kanyylia. Toimenpiteisiin kohdistuvia pelkoja lapsilla olivat pistämisen pelko, jota aiheutti verinäytteen ottaminen, kanyylin ja insuliinipumpun laitto sekä itse pistäminen. Lisäksi pelkoja lapsille aiheuttivat lääketieteelliset toimenpiteet, kuten röntgenkuvan ottaminen, leikkaus, nukutus ja erilaiset tutkimukset. Omaan kehoon kohdistuvia tuntemuksia, jotka pelottivat lapsia olivat turvattomuus sekä fyysiset tuntemukset. Turvattomuutta lapsille aiheuttivat ero vanhemmista ja yksinolo. Fyysinen tuntemus, joka aiheutti lapsille pelkoja oli kipu. Kuvallisella VAS-asteikolla mitattuna lapset pelkäsivät sairaalassa keskimäärin jonkin verran (VAS, k.a. = 47).
Lapset ovat yksilöitä, joilla on oma arvonsa ja heitä halutaan kuunnella heidän omiin asioihinsa liittyen. Lapsen äänen kuuluviin saaminen tutkimuksen keinoin on hyvin tärkeää ja omalta osaltaan vahvistaa tämän päivän tutkimustiedon ja hoitamisen peruslähtökohtaa eli näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Maassamme tarvitaan lisätutkimusta leikki-ikäisten lasten pelkokokemuksista sairaalassa.
Asiasanat: 5-6-vuotias lapsi, pelko, lapsen haastattelu, kuvallinen VAS-asteikko
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19586
Tiivistelmä
Hoitotieteellistä leikki-ikäisten pelkoihin liittyvää tutkimusta on tehty Suomessa ja ulkomailla hyvin vähän. Tutkimukset painottuvat lähinnä pelon määrän tutkimiseen eri tilanteissa ja kouluikäisten lasten sairaalapelkoihin. Lasten pelkoja on lähinnä tutkittu kysyen asiaa joko vanhemmilta tai lasten hoitajilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata lasten pelkokokemuksia, jotta sairaalassa koettuja pelkoja kyettäisiin lievittämään nykyistä tehokkaammin. Tutkimustulosten avulla on tarkoitus kehittää lasten sairaanhoitoa. Tutkimustehtävänä on kuvata mitä 5-6-vuotiaat lapset pelkäävät sairaalassa ja kuinka paljon he pelkäävät sairaalassa.
Tutkimus on laadullinen ja lapsilta kysyttiin heidän kokemistaan peloista sairaalassa teemahaastattelun avulla. Teemat muodostuivat aikaisempien tutkimusten perusteella. Haastattelujen apuna käytettiin nukkeja. Pelon määrää kysyttiin kuvallisella VAS-asteikolla. Lapset saivat myös piirtää haastattelun aikana. Haastatteluihin osallistui kaksitoista 5-6-vuotiasta lastenosastolla hoidettavana ollutta lasta. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan lasten pelot on jaettavissa kolmeen luokkaan; pelot sairaalaympäristöä kohtaan, toimenpiteisiin kohdistuvat pelot sekä lapseen itseensä kohdistuvien tuntemusten pelot. Sairaalaympäristöstä lapset pelkäsivät ympäristöä, kuten sairaalaan tuloa, pimeää ja erilaisia ääniä sekä hoitovälineitä, kuten tippalaskuria, tippaletkua, insuliinipumppua, ja kanyylia. Toimenpiteisiin kohdistuvia pelkoja lapsilla olivat pistämisen pelko, jota aiheutti verinäytteen ottaminen, kanyylin ja insuliinipumpun laitto sekä itse pistäminen. Lisäksi pelkoja lapsille aiheuttivat lääketieteelliset toimenpiteet, kuten röntgenkuvan ottaminen, leikkaus, nukutus ja erilaiset tutkimukset. Omaan kehoon kohdistuvia tuntemuksia, jotka pelottivat lapsia olivat turvattomuus sekä fyysiset tuntemukset. Turvattomuutta lapsille aiheuttivat ero vanhemmista ja yksinolo. Fyysinen tuntemus, joka aiheutti lapsille pelkoja oli kipu. Kuvallisella VAS-asteikolla mitattuna lapset pelkäsivät sairaalassa keskimäärin jonkin verran (VAS, k.a. = 47).
Lapset ovat yksilöitä, joilla on oma arvonsa ja heitä halutaan kuunnella heidän omiin asioihinsa liittyen. Lapsen äänen kuuluviin saaminen tutkimuksen keinoin on hyvin tärkeää ja omalta osaltaan vahvistaa tämän päivän tutkimustiedon ja hoitamisen peruslähtökohtaa eli näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Maassamme tarvitaan lisätutkimusta leikki-ikäisten lasten pelkokokemuksista sairaalassa.
Asiasanat: 5-6-vuotias lapsi, pelko, lapsen haastattelu, kuvallinen VAS-asteikko