Ulkopolitiikan sukupuoli: Feministinen dekonstruktio Euroopan unionin ulkopoliittisista diskursseista
VALOVIRTA, ANNI (2009)
VALOVIRTA, ANNI
2009
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19520
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19520
Tiivistelmä
Pro gradussani tutkin Euroopan unionin ulkopoliittisissa diskursseissa esiintyviä maskuliinisia ja feminiinisiä ominaisuuksia. Tarkastelen, miten diskursseissa muodostuu käsityksiä ulkopolitiikasta - mitä siihen kuuluu, miten siitä puhutaan - ja kuinka nämä käsitykset ovat sukupuolistuneita.
Tutkimusaineistoni muodostuu Eurooppa-neuvoston päätelmien ja ulkosuhteiden neuvoston lehdistötiedotteiden EU:n ulkosuhteiksi näkemistä osioista. Näillä tahoilla on valtaa EU:n ulkopoliittisen agendan ja diskurssin määrittelyyn. Teoreettinen lähestymistapani on postmoderni feministinen kansainvälisen politiikan teoria. Millaiseksi sukupuoli tai maskuliinisuudet ja feminiinisyydet ulkopoliittisessa diskurssissa sanotaan, ja millainen diskurssi saa etusijan, on poliittinen kysymys. Tutkimusmenetelmäni on postmodernin feminismin parissa käytetty, alunperin Jacques Derridan muotoilema dekonstruktio. Diskursseja purkamalla on mahdollista hahmottaa jotain ominaisuutta määrittävä vastaominaisuus, esimerkiksi julkisen vastakohtana on yksityinen. Dekonstruoimalla tekstistä maskuliiniseen tai feminiiniseen yhdistettäviä dikotomioita tuon esiin sukupuolistuneita hegemonisia diskursseja unionin ulkopolitiikassa. Maskuliinisen ja feminiinisen hierarkioiden purkaminen sekä vaihtoehtoisten, monimuotoisten diskurssien mahdollistaminen on pro gradussani dekonstruktion tavoite. Dekonstruktion avulla voidaan kyseenalaistaa termejä, joilla politiikka ymmärretään ja siten muuttaa termien sukupuolistuneita merkityksiä. EU:n ulkopoliittinen diskurssi muotoutuu maskuliniisesti. Diskursseista dekonstruoitui useita dikotomioita, joista EU:ta kuvaavat julkinen, hallitseva, rationaalinen, kansainvälinen, institutionaalinen ja hierarkkinen. Ominaisuudet voi feministisen teoreettisen lähtökohdan pohjalta yhdistää maskuliiniseen ja niiden vastakohdat - yksityinen, alistuva, irrationaalinen, paikallinen, epäjärjestys ja sääntelemätön - puolestaan feminiiniseen. Analyysistä keskeisenä nousi esiin, kuinka EU:n ulkopoliittinen diskurssi sijoittuu valtioiden tai instituutioiden tasolle ja käsittelee julkisiksi nähtyjä poliittisia kysymyksiä. Diskurssin sääntöjen puitteissa ulkopolitiikan kohteet, eli tavalliset ihmiset, jäävät hiljaisuuteen, samoin poliittisesti yksityisasioina nähdyt asiat. Diskurssit sisältävät kuitenkin poikkeuksia, joissa dikotomioiden vastakkaisuus hämärtyy: esimerkiksi rauhanturvaaja voi olla samaan aikaan suojelija ja tarvita suojelua.
Ulkopolitiikan diskurssia perustellaan rationaalisuuden maskuliinisella käsityksellä. Matalan, perhe- tai yksityiselämän tasosta puhuminen näyttää diskurssissa naiivilta ja epäsopivalta, sillä hegemoninen diskurssi keskittyy julkiselle tasolle. EU:n ulkopoliittiset diskurssit hiljentävät vaihtoehtoisia diskursseja, esimerkiksi ihmisten edun katsomista valtion edun sijaan, samalla kun ne vahvistavat hegemonisia diskursseja ja kuvaa EU:sta toimijana.
Asiasanat: Euroopan unioni, ulkopolitiikka, feminismi, postmodernismi, dekonstruktio, diskurssi, sukupuoli
Tutkimusaineistoni muodostuu Eurooppa-neuvoston päätelmien ja ulkosuhteiden neuvoston lehdistötiedotteiden EU:n ulkosuhteiksi näkemistä osioista. Näillä tahoilla on valtaa EU:n ulkopoliittisen agendan ja diskurssin määrittelyyn. Teoreettinen lähestymistapani on postmoderni feministinen kansainvälisen politiikan teoria. Millaiseksi sukupuoli tai maskuliinisuudet ja feminiinisyydet ulkopoliittisessa diskurssissa sanotaan, ja millainen diskurssi saa etusijan, on poliittinen kysymys. Tutkimusmenetelmäni on postmodernin feminismin parissa käytetty, alunperin Jacques Derridan muotoilema dekonstruktio. Diskursseja purkamalla on mahdollista hahmottaa jotain ominaisuutta määrittävä vastaominaisuus, esimerkiksi julkisen vastakohtana on yksityinen. Dekonstruoimalla tekstistä maskuliiniseen tai feminiiniseen yhdistettäviä dikotomioita tuon esiin sukupuolistuneita hegemonisia diskursseja unionin ulkopolitiikassa. Maskuliinisen ja feminiinisen hierarkioiden purkaminen sekä vaihtoehtoisten, monimuotoisten diskurssien mahdollistaminen on pro gradussani dekonstruktion tavoite. Dekonstruktion avulla voidaan kyseenalaistaa termejä, joilla politiikka ymmärretään ja siten muuttaa termien sukupuolistuneita merkityksiä. EU:n ulkopoliittinen diskurssi muotoutuu maskuliniisesti. Diskursseista dekonstruoitui useita dikotomioita, joista EU:ta kuvaavat julkinen, hallitseva, rationaalinen, kansainvälinen, institutionaalinen ja hierarkkinen. Ominaisuudet voi feministisen teoreettisen lähtökohdan pohjalta yhdistää maskuliiniseen ja niiden vastakohdat - yksityinen, alistuva, irrationaalinen, paikallinen, epäjärjestys ja sääntelemätön - puolestaan feminiiniseen. Analyysistä keskeisenä nousi esiin, kuinka EU:n ulkopoliittinen diskurssi sijoittuu valtioiden tai instituutioiden tasolle ja käsittelee julkisiksi nähtyjä poliittisia kysymyksiä. Diskurssin sääntöjen puitteissa ulkopolitiikan kohteet, eli tavalliset ihmiset, jäävät hiljaisuuteen, samoin poliittisesti yksityisasioina nähdyt asiat. Diskurssit sisältävät kuitenkin poikkeuksia, joissa dikotomioiden vastakkaisuus hämärtyy: esimerkiksi rauhanturvaaja voi olla samaan aikaan suojelija ja tarvita suojelua.
Ulkopolitiikan diskurssia perustellaan rationaalisuuden maskuliinisella käsityksellä. Matalan, perhe- tai yksityiselämän tasosta puhuminen näyttää diskurssissa naiivilta ja epäsopivalta, sillä hegemoninen diskurssi keskittyy julkiselle tasolle. EU:n ulkopoliittiset diskurssit hiljentävät vaihtoehtoisia diskursseja, esimerkiksi ihmisten edun katsomista valtion edun sijaan, samalla kun ne vahvistavat hegemonisia diskursseja ja kuvaa EU:sta toimijana.
Asiasanat: Euroopan unioni, ulkopolitiikka, feminismi, postmodernismi, dekonstruktio, diskurssi, sukupuoli