Ihanteena luontokeskeisyys – Kotkan kuudesluokkalaisten luontosuhteet
INNANEN, PIIA (2008)
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19500
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19500
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lasten luontosuhteita siitä käsin, millaisia luontoasenteita lapsilla on ja millaisia arvoja lapset luonnolle antavat. Tutkimus oli siis luonteeltaan deskriptiivinen. Luontoasenteita tarkasteltaessa käytettiin teoriakirjallisuudesta noussutta jakoa kuuteen erilaiseen luontoasenteeseen, joista kolme oli ihmiskeskeisiä ja kolme luontokeskeisiä. Arvoista puolestaan tutkittiin sitä, millaisia itseis- ja välinearvoja lapset näkivät luonnolla olevan.
Tutkimuskohteena olivat Kotkan peruskoulujen kuudesluokkalaiset, joita tutkimukseen osallistui viidestä eri koulusta yhteensä 130. Tutkittavat koulut valittiin mukaan harkinnanvaraisesti erilaisista ympäristöistä eri puolilta Kotkaa. Aineistonkeruuta varten muodostettiin teoriakirjallisuuden pohjalta kyselylomake, joka koostui joukosta suljettuja kysymyksiä sekä kahdesta valintakysymyksestä, joissa tutkittavien tuli valita mielestään tärkeimmät asenteet ja arvot annetuista vaihtoehdoista. Tutkimuksen aineisto kerättiin toukokuussa 2008 ja analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkittujen lasten luontosuhde oli varsin luontomyönteinen. Lasten asenteet luontoa kohtaan olivat hyvin luontokeskeisiä kun taas kaikkein välineellisimmät ihmiskeskeiset asenteet saivat selvästi vähemmän kannatusta. Kokemus eläinten hyvinvoinnin tärkeydestä oli erityisen voimakas. Selvimmin ikätovereistaan erottuivat kaikkein välineellisimmin luontoa kohtaan asennoituvat: heidän ajatuksensa olivat muita johdonmukaisemmin keskittyneet yhden asenteen kannalle. Lasten arvovalinnat olivat hyvin samansuuntaisia heidän asenteidensa kanssa. Niiden mukaan lapset ovat taipuvaisia antamaan luonnolle arvoa niin sen itsensä kuin sen elintärkeiden vaikutustenkin vuoksi, ei ainoastaan välineenä ihmisen tarkoituksiin. Luontokeskeisen ajattelun ja sen mukaisen toiminnan yleistyminen vallitsevaksi suhteeksi luontoon vaatisikin ihmis- ja luontokeskeisyyden vastakkainasettelun uudelleenymmärtämistä ja ympäristömyönteisten vahvojen sosiaalisten normien luomista. Arvo- ja asennekasvatuksena ympäristökasvatus on keskeisessä asemassa ihmisen luontosuhteen uudelleenmäärittelytyössä.
Avainsanat: luontosuhde, asenteet, arvot, ympäristöetiikka, ympäristökasvatus
Tutkimuskohteena olivat Kotkan peruskoulujen kuudesluokkalaiset, joita tutkimukseen osallistui viidestä eri koulusta yhteensä 130. Tutkittavat koulut valittiin mukaan harkinnanvaraisesti erilaisista ympäristöistä eri puolilta Kotkaa. Aineistonkeruuta varten muodostettiin teoriakirjallisuuden pohjalta kyselylomake, joka koostui joukosta suljettuja kysymyksiä sekä kahdesta valintakysymyksestä, joissa tutkittavien tuli valita mielestään tärkeimmät asenteet ja arvot annetuista vaihtoehdoista. Tutkimuksen aineisto kerättiin toukokuussa 2008 ja analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkittujen lasten luontosuhde oli varsin luontomyönteinen. Lasten asenteet luontoa kohtaan olivat hyvin luontokeskeisiä kun taas kaikkein välineellisimmät ihmiskeskeiset asenteet saivat selvästi vähemmän kannatusta. Kokemus eläinten hyvinvoinnin tärkeydestä oli erityisen voimakas. Selvimmin ikätovereistaan erottuivat kaikkein välineellisimmin luontoa kohtaan asennoituvat: heidän ajatuksensa olivat muita johdonmukaisemmin keskittyneet yhden asenteen kannalle. Lasten arvovalinnat olivat hyvin samansuuntaisia heidän asenteidensa kanssa. Niiden mukaan lapset ovat taipuvaisia antamaan luonnolle arvoa niin sen itsensä kuin sen elintärkeiden vaikutustenkin vuoksi, ei ainoastaan välineenä ihmisen tarkoituksiin. Luontokeskeisen ajattelun ja sen mukaisen toiminnan yleistyminen vallitsevaksi suhteeksi luontoon vaatisikin ihmis- ja luontokeskeisyyden vastakkainasettelun uudelleenymmärtämistä ja ympäristömyönteisten vahvojen sosiaalisten normien luomista. Arvo- ja asennekasvatuksena ympäristökasvatus on keskeisessä asemassa ihmisen luontosuhteen uudelleenmäärittelytyössä.
Avainsanat: luontosuhde, asenteet, arvot, ympäristöetiikka, ympäristökasvatus