Idiopaattista skolioosia sairastavien nuorten kokemuksia skolioosileikkauksen jälkeisestä toipumisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata idiopaattista skolioosia sairastavien nuorten ajatuksia ja kokemuksia skolioosileikkauksesta ja sen jälkeisestä toipumisesta sairaalassa ja kotona. Tutkimuksessa selvitetään ennen leikkausta nuorten ajatuksia skolioosileikkauksesta ja sen jälkeisestä toipumisesta sekä leikkauksen jälkeen heidän kokemuksiaan leikkauksen jälkeisestä toipumisesta sairaalassa ja kotona. Tutkimuksen tavoitteena on saada uutta tietoa skolioosileikkauspotilaiden hoitotyön kehittämiseen.

Tutkimukseen osallistui viisi 13-16-vuotiasta idiopaattista skolioosia sairastavaa nuorta. Aineistonkeruu suoritettiin kolmessa vaiheessa käyttäen haastattelun ja esseen aineistotriangulaatiota. Aineistonkeruun kaksi ensimmäistä vaihetta toteutettiin teemahaastatteluin nuoren sairaalassaolo aikana. Aineistonkeruun kolmannessa vaiheessa nuoria pyydettiin kirjoittamaan essee, joka palautettiin tutkijalle noin kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Ensimmäisen aineistonkeruuvaiheen aineisto analysoitiin omana kokonaisuutenaan, ja toisen ja kolmannen vaiheen aineistot yhdistettiin analyysivaiheessa. Aineistonanalyysin tuloksena syntyi kuvaus idiopaattista skolioosia sairastavien nuorten ajatuksista skolioosileikkauksesta ja sen jälkeisestä toipumisesta ennen leikkausta sekä kuvaus nuorten kokemuksista skolioosileikkauksen jälkeisestä toipumisesta sairaalassa ja kotona.

Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi muodostuivat skolioosileikkauksen ja sen jälkeisen toipumisen herättämät ajatukset ja tunteet, kipukokemukset, leikkauksen ja toipumisen vaikutukset normaaliin arkeen sekä toipumista edistävät tekijät. Leikkauksen ja toipumisen aiheuttamat tunteet ja ajatukset vaihtelivat pelon ja huolen tunteista leikkauksen jälkeiseen huoleen ja epävarmuuteen hoitotyön toimintojen säännöllisyydestä ja kotiutumisesta. Nuorten kipukokemukset olivat yksilöllisiä, ja kivun voimakkuuden yllättävä käänne tapahtui kipupumpun poistamisen jälkeen, jolloin siirryttiin suonen sisäisistä lääkkeistä suun kautta annettaviin lääkkeisiin. Lääkkeellisen kivunhoidon lisäksi oli käytetty myös lääkkeettömiä kivunhoitomuotoja. Toipumisen haasteina koettiin selän uuteen asentoon totutteleminen, katkonaiset yöunet sekä yksipuoliset virikkeet toipumisen aikana. Nuorten leikkauksen jälkeistä toipumista edistäviksi tekijöiksi muodostuivat läheisten tuki, aktiivinen toiminta sekä psyykkinen valmistautuminen.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää käytännön hoitotyössä ja sen kehittämisessä, esimerkiksi nuorten ja heidän perheidensä ohjauksessa, leikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa sekä nuorten toipumisen edistämisessä. Lisäksi tutkimuksen avulla saatua tietoa voidaan hyödyntää nuorille ja heidän vanhemmilleen tarkoitetun kirjallisen ohjausmateriaalin suunnittelussa.

Avainsanat: idiopaattinen skolioosi, leikkaus, toipuminen, nuori