The influence of the prevailing notion of language competence on English as a foreign language test in the matriculation examinations arranged between 1919-2008
KINNUNEN, MARI (2008)
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19485
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19485
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan miten viimeisen 90 vuoden aikana vallinneet käsitykset kielitaidosta ovat vaikuttaneet vuosina 1919-2008 järjestettyjen englannin kielen ylioppilaskokeiden sisältöön ja tavoitteisiin. Englannin kielen kokeet on tässä tutkimuksessa jaettu neljään eri ajanjaksoon kokeen sisältöön tehtyjen suurimpien muutosten perusteella. Vuoden 2008 kokeet analysoidaan erikseen, jotta nähdään testaavatko ne nykyisen käsityksen kielitaidosta.
Tutkimuksen lähtökohtana on oletus, että ylioppilaskokeiden sisältö muuttuu hitaasti, eikä aina ole ajankohtainen peili kulloinkin vallitsevasta kielitaitokäsityksestä. Englannin kielen koe ei myöskään itsessään riitä täysin arvioimaan kokelaan omaksumaa kielitaitoa, sillä se ei testaa suullista kielitaitoa, joka on jo pitkään ollut keskeinen osa kielitaitoa. Kokeen rinnalle tarvitaan muita kielitaidon arviointikeinoja jos halutaan testata jokainen kielitaidon osa-alue eli kirjoittaminen, lukeminen, kuunteleminen ja puhuminen.
Teoriaosassa tarkastellaan miten kielitaitoa on määritelty viimeisen 90 vuoden aikana ja mitä kielen oppimisen osa-alueita sen on nähty sisältävän. Kielitaitokäsitystä avataan niin kieli- ja kasvatustieteilijöiden, Euroopan neuvoston julkaiseman Eurooppalaisen viitekehyksen kuin myös opetushallituksen laatiman lukion opetussuunnitelman kautta. Vieraan kielen kielitaitokäsitys on muuttunut tämän vuosisadan aikana. Suunta on ollut kielen kääntämisen taidoista produktiivisiin taitoihin ja kulttuurienväliseen kommunikatiiviseen kompetenssiin eli kielitaitoon, jonka kautta oppija nähdään osana omaa ja vierasta kulttuuria. Aiemmin kielitaidossa painotettiin kykyä kirjoittaa ja kääntää kieltä, nykyään kielitaidon nähdään koostuvan edellä mainituista neljästä eri osa-alueesta. Jokainen alue tulisi näin myös ottaa huomioon kielten opetuksessa ja kielitaitoa arvioivassa päättökokeessa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että englannin kielen ylioppilaskokeiden sisältö on hitaasti muuttunut kielitaitokäsityksen muutosten mukaisesti. Aluksi kielitaito testattiin yksisivuisella käännöstehtävällä, 1960-luvulla kokeeseen lisättiin valinnainen tekstin ymmärtämisen osuus ja 1970-luvulla koe jakautui kahteen osioon: toinen testasi kuullun ymmärtämisen ja toinen luetun ymmärtämisen, kielioppitaidot sekä kirjoittamisen. 1990-luvulta eteenpäin koe on sisältänyt monipuolisia tehtäviä, joissa on vaadittu produktiivisuutta. Koe ei kuitenkaan ole kokonaan pysynyt kielitaitokäsityksen mukana, sillä se ei nykyisellä sisällöllään täysin testaa vallitsevaa kulttuurienvälistä kommunikatiivista kompetenssia eli muun muassa kykyä ymmärtää vieraita kulttuureja, kykyä viestiä vieraalla kielellä tilanteen vaatimalla tavalla ja tuottaa sujuvaa puhuttua kieltä.
Avainsanat: kielitaito, kielellinen kompetenssi, kulttuurienvälinen kompetenssi, englannin kielen ylioppilaskoe
Tutkimuksen lähtökohtana on oletus, että ylioppilaskokeiden sisältö muuttuu hitaasti, eikä aina ole ajankohtainen peili kulloinkin vallitsevasta kielitaitokäsityksestä. Englannin kielen koe ei myöskään itsessään riitä täysin arvioimaan kokelaan omaksumaa kielitaitoa, sillä se ei testaa suullista kielitaitoa, joka on jo pitkään ollut keskeinen osa kielitaitoa. Kokeen rinnalle tarvitaan muita kielitaidon arviointikeinoja jos halutaan testata jokainen kielitaidon osa-alue eli kirjoittaminen, lukeminen, kuunteleminen ja puhuminen.
Teoriaosassa tarkastellaan miten kielitaitoa on määritelty viimeisen 90 vuoden aikana ja mitä kielen oppimisen osa-alueita sen on nähty sisältävän. Kielitaitokäsitystä avataan niin kieli- ja kasvatustieteilijöiden, Euroopan neuvoston julkaiseman Eurooppalaisen viitekehyksen kuin myös opetushallituksen laatiman lukion opetussuunnitelman kautta. Vieraan kielen kielitaitokäsitys on muuttunut tämän vuosisadan aikana. Suunta on ollut kielen kääntämisen taidoista produktiivisiin taitoihin ja kulttuurienväliseen kommunikatiiviseen kompetenssiin eli kielitaitoon, jonka kautta oppija nähdään osana omaa ja vierasta kulttuuria. Aiemmin kielitaidossa painotettiin kykyä kirjoittaa ja kääntää kieltä, nykyään kielitaidon nähdään koostuvan edellä mainituista neljästä eri osa-alueesta. Jokainen alue tulisi näin myös ottaa huomioon kielten opetuksessa ja kielitaitoa arvioivassa päättökokeessa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että englannin kielen ylioppilaskokeiden sisältö on hitaasti muuttunut kielitaitokäsityksen muutosten mukaisesti. Aluksi kielitaito testattiin yksisivuisella käännöstehtävällä, 1960-luvulla kokeeseen lisättiin valinnainen tekstin ymmärtämisen osuus ja 1970-luvulla koe jakautui kahteen osioon: toinen testasi kuullun ymmärtämisen ja toinen luetun ymmärtämisen, kielioppitaidot sekä kirjoittamisen. 1990-luvulta eteenpäin koe on sisältänyt monipuolisia tehtäviä, joissa on vaadittu produktiivisuutta. Koe ei kuitenkaan ole kokonaan pysynyt kielitaitokäsityksen mukana, sillä se ei nykyisellä sisällöllään täysin testaa vallitsevaa kulttuurienvälistä kommunikatiivista kompetenssia eli muun muassa kykyä ymmärtää vieraita kulttuureja, kykyä viestiä vieraalla kielellä tilanteen vaatimalla tavalla ja tuottaa sujuvaa puhuttua kieltä.
Avainsanat: kielitaito, kielellinen kompetenssi, kulttuurienvälinen kompetenssi, englannin kielen ylioppilaskoe