Sanat lensivät sydämestä maailmaan. Runon minä ja metalyyrisyys Oiva Paloheimon runoudessa
HÄLLSTEN, TANJA (2008)
2008
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19484
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19484
Tiivistelmä
Tutkin Pro gradu -tutkielmassani runon minää ja metalyyrisyyttä Oiva Paloheimon runoudessa. Aineistooni kuuluvat kaikki Paloheimon neljä runokokoelmaa. Tarkastelen, millaisia ilmenemismuotoja runon minä saa Paloheimon runoissa. Runon minä on puhuva subjekti, jonka äänellä runo puhuttelee lukijaa tai kuulijaa. Minä voi olla joko lyyrinen minä eli runon puhuvana subjekti tai runon kertoja, retorinen minä. Dialogisuuden avulla runon minä luo suhteen lukijaa ja toimii runossa muiden siinä esiintyvien henkilöhahmojen kanssa. Runojen metalyyrisyys tulee esiin runon minän tai muiden henkilöhahmojen kautta. Keskityn työssäni myös runojen metalyyrisyyteen, mutta olen valinnut tutkielmaani myös ei-metalyyrisiä runoja. Vain metalyyristen runojen tarkastelu olisi rajoittanut runon minän eri ilmenemismuotojen esiin tuomista. Laajempi näkökulma Paloheimon runoihin on tarpeen myös siksi, että kokoan lopuksi myös Paloheimon kirjailijakohtaisen runouskäsityksen eli poetiikan.
Analysoin Paloheimon runoja käyttäen teoreettisena kontekstinani metalyyrisyyden tutkimusperinnettä, lähinnä Eva Müller-Zettelmannin metalyriikan teoriaa ja sen suomalaisia sovellutuksia. Suomalaisen lyriikan tutkimus etenkin runon minän ja puhujan osalta toimivat kehyksenä, kun pohdin Paloheimon runojen minän ilmentymiä. Runojen keskeisinä henkilöhahmoina, joiden kautta runon minä sekä metalyyrisyys näyttäytyvät ovat muun muassa Pan, Kristus-hahmo ja vaeltava laulaja. Pohdin, miksi juuri nämä on valittu runoilijan ja hänen työnsä vertauskuviksi. Koska Paloheimo on runoilijana monelle melko tuntematon, katsoin aiheelliseksi esitellä hänen elämänsä keskeiset vaiheet samalla, kun kerron hänen tuotannostaan ja sijoitan hänet aikansa kirjallisuuden kenttään.
Paloheimon runoissa esiintyi lähes yhtä usein joko lyyrinen minä tai retorinen kertoja. Kaikissa Paloheimon runokokoelmissa oli metalyyrisiä runoja. Ne kuuluivat eksplisiittisen metalyriikan piiriin, joka käyttää kertomisen keinoja metalyyrisyyden esiintuomisessa. Paloheimon poetiikka on symbolistista, sillä hän käyttää runoissaan paljon vertauskuvia ja vastakkainasetteluja.
Tutkielman avainsanoja: runon minä, runon puhuja, lyyrinen minä, mimeettinen minä, retorinen minä, metalyyrisyys, Oiva Paloheimo
Analysoin Paloheimon runoja käyttäen teoreettisena kontekstinani metalyyrisyyden tutkimusperinnettä, lähinnä Eva Müller-Zettelmannin metalyriikan teoriaa ja sen suomalaisia sovellutuksia. Suomalaisen lyriikan tutkimus etenkin runon minän ja puhujan osalta toimivat kehyksenä, kun pohdin Paloheimon runojen minän ilmentymiä. Runojen keskeisinä henkilöhahmoina, joiden kautta runon minä sekä metalyyrisyys näyttäytyvät ovat muun muassa Pan, Kristus-hahmo ja vaeltava laulaja. Pohdin, miksi juuri nämä on valittu runoilijan ja hänen työnsä vertauskuviksi. Koska Paloheimo on runoilijana monelle melko tuntematon, katsoin aiheelliseksi esitellä hänen elämänsä keskeiset vaiheet samalla, kun kerron hänen tuotannostaan ja sijoitan hänet aikansa kirjallisuuden kenttään.
Paloheimon runoissa esiintyi lähes yhtä usein joko lyyrinen minä tai retorinen kertoja. Kaikissa Paloheimon runokokoelmissa oli metalyyrisiä runoja. Ne kuuluivat eksplisiittisen metalyriikan piiriin, joka käyttää kertomisen keinoja metalyyrisyyden esiintuomisessa. Paloheimon poetiikka on symbolistista, sillä hän käyttää runoissaan paljon vertauskuvia ja vastakkainasetteluja.
Tutkielman avainsanoja: runon minä, runon puhuja, lyyrinen minä, mimeettinen minä, retorinen minä, metalyyrisyys, Oiva Paloheimo