Seksuaalivähemmistöt, EU ja Puola - Seksuaalivähemmistöjen kiistetyt oikeudet Puolassa ja EU:n reaktiot vuosina 2005-2007
KARVONEN, KATRI-MAIJA (2008)
KARVONEN, KATRI-MAIJA
2008
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19483
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19483
Tiivistelmä
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksista on viime vuosina käyty länsimaissa yhä runsaammin keskustelua. Eräs keskustelua aiheuttanut tapaus on ollut Puola, jossa vuosina 2005-2007 vallassa ollut Laki ja oikeus -puolueen johtama hallitus pyrki erityisen ankarasti kiistämään seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Tämä herätti huomiota Euroopan unionin piirissä ja aiheutti osaltaan konfliktia Puolan ja EU:n välillä. Puola on EU:n uusia jäsenmaita, joka liittyi unioniin vuonna 2004, ja merkittävän kokoisena valtiona on pyrkinyt saamaan itselleen lisää vaikutusvaltaa. EU on toisaalta pyrkinyt profiloitumaan ihmisoikeuksien puolustajana, ja on myös ryhtynyt jonkin verran suojelemaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Niinpä Puolan hallitus haastoi ihmisoikeusnormin, jota EU:ssa oli pyritty luomaan.
Tutkimus pyrkii selvittämään, mitä tuossa Puolan ja EU:n välisessä konfliktissa tapahtui, miten siinä keskusteltiin seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja mitä vaikutusta tapahtumilla oli. Teoreettisena taustana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus muodostuu toimijoiden välisessä kanssakäymisessä, näin myös ihmisoikeusnormit. Lisäksi tutkimuksessa käytetään Jürgen Habermasin teoriaa kommunikatiivisesta toiminnasta ja ideaalisesta puhetilanteesta, johon Habermasin mukaan väittelyn tulee pohjautua ja jossa argumentteja arvioidaan ainoastaan niiden rationaalisuuden pohjalta. Tutkimus kysyy, onko tutkitussa konfliktissa Puolan seksuaalivähemmistöjen oikeuksista toteutunut tällainen puhetilanne.
Taustaksi tutkimus esittelee yleisesti ihmisoikeuksia ja erityisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskevaa tutkimusta ja keskustelua, sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja suhtautumista seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Taustana tapaustutkimukselle esitetään myös tärkeimmät tapahtumat seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen muualla EU:ssa sinä aikana, johon tutkimus sijoittuu.
Tutkimuksessa kerrotaan tapahtumista seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen Puolan Laki ja oikeus -puolueen hallituksen aikana lokakuun 2005 ja lokakuun 2007 välisenä aikana, sekä siitä, miten Euroopan unioni reagoi näihin tapahtumiin ja millaista keskustelua niistä seurasi. Kasimiercz Marcinkiewiczin ja Jaroslav Kaczynskin johtamien hallitusten aikana hallituksen ja hallituspuolueiden edustajat muun muassa esittivät julkisesti halventavia kommentteja homoseksuaalisuudesta, tukivat seksuaalivähemmistöjen kulkueiden ja muun toiminnan kieltämistä, ja jopa pyrkivät saamaan aikaan lain, joka estäisi seksuaalivähemmistöjen edustajien toimimisen opettajina. Euroopan julkaisi tänä aikana useita päätöslauselmia, jossa Puolan tapahtumat tuomittiin tai niihin muuten viitattiin. Myös Euroopan komissio osallistui keskusteluun.
Kovin suuria muutoksia seksuaalivähemmistöjen tilanteessa Laki ja oikeus puolueen hallitus ei saanut Puolassa aikaan rajusta retoriikasta huolimatta, eikä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tilanne Euroopan unionissa ei näytä tämän konfliktin perusteella huonontuneen. Tutkimus toteaa, että tutkimusaineiston perusteella ei voida puhua habermasilaisesta ideaalisesta puhetilanteesta, jossa vain argumentin rationaalisuudella olisi merkitystä. Varsinkaan seksuaalivähemmistöjen vastustajat eivät usein pyrkineet perustelemaan argumenttejaan huolellisesti, mutta myös seksuaalivähemmistöjen puolustajien retoriikkaa hallitsivat ajoittain poliittiset intohimot enemmän kuin rationaalinen argumentointi.
Asiasanat: seksuaalivähemmistöt, ihmisoikeudet, Euroopan unioni, Puola
Tutkimus pyrkii selvittämään, mitä tuossa Puolan ja EU:n välisessä konfliktissa tapahtui, miten siinä keskusteltiin seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja mitä vaikutusta tapahtumilla oli. Teoreettisena taustana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus muodostuu toimijoiden välisessä kanssakäymisessä, näin myös ihmisoikeusnormit. Lisäksi tutkimuksessa käytetään Jürgen Habermasin teoriaa kommunikatiivisesta toiminnasta ja ideaalisesta puhetilanteesta, johon Habermasin mukaan väittelyn tulee pohjautua ja jossa argumentteja arvioidaan ainoastaan niiden rationaalisuuden pohjalta. Tutkimus kysyy, onko tutkitussa konfliktissa Puolan seksuaalivähemmistöjen oikeuksista toteutunut tällainen puhetilanne.
Taustaksi tutkimus esittelee yleisesti ihmisoikeuksia ja erityisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskevaa tutkimusta ja keskustelua, sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja suhtautumista seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Taustana tapaustutkimukselle esitetään myös tärkeimmät tapahtumat seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen muualla EU:ssa sinä aikana, johon tutkimus sijoittuu.
Tutkimuksessa kerrotaan tapahtumista seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen Puolan Laki ja oikeus -puolueen hallituksen aikana lokakuun 2005 ja lokakuun 2007 välisenä aikana, sekä siitä, miten Euroopan unioni reagoi näihin tapahtumiin ja millaista keskustelua niistä seurasi. Kasimiercz Marcinkiewiczin ja Jaroslav Kaczynskin johtamien hallitusten aikana hallituksen ja hallituspuolueiden edustajat muun muassa esittivät julkisesti halventavia kommentteja homoseksuaalisuudesta, tukivat seksuaalivähemmistöjen kulkueiden ja muun toiminnan kieltämistä, ja jopa pyrkivät saamaan aikaan lain, joka estäisi seksuaalivähemmistöjen edustajien toimimisen opettajina. Euroopan julkaisi tänä aikana useita päätöslauselmia, jossa Puolan tapahtumat tuomittiin tai niihin muuten viitattiin. Myös Euroopan komissio osallistui keskusteluun.
Kovin suuria muutoksia seksuaalivähemmistöjen tilanteessa Laki ja oikeus puolueen hallitus ei saanut Puolassa aikaan rajusta retoriikasta huolimatta, eikä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tilanne Euroopan unionissa ei näytä tämän konfliktin perusteella huonontuneen. Tutkimus toteaa, että tutkimusaineiston perusteella ei voida puhua habermasilaisesta ideaalisesta puhetilanteesta, jossa vain argumentin rationaalisuudella olisi merkitystä. Varsinkaan seksuaalivähemmistöjen vastustajat eivät usein pyrkineet perustelemaan argumenttejaan huolellisesti, mutta myös seksuaalivähemmistöjen puolustajien retoriikkaa hallitsivat ajoittain poliittiset intohimot enemmän kuin rationaalinen argumentointi.
Asiasanat: seksuaalivähemmistöt, ihmisoikeudet, Euroopan unioni, Puola