”Oletko katsonut hevosta silmiin?” Sosiaalipedagoginen hevostoiminta erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kuntoutuksessa
MUSTONEN, LAURA (2008)
MUSTONEN, LAURA
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19479
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19479
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sosiaalipedagogisen hevostoiminnan merkitystä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kuntoutuksessa. Tutkimuksen erityisenä mielenkiinnonkohteena oli sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ammattilaisten kokemukset siitä, miten hevosten kanssa talliyhteisössä toiminen vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kuntoutumiseen ja mitä erityismahdollisuuksia sosiaalipedagoginen hevostoiminta pitää sisällään. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on vielä nuori ja kohtalaisen tuntematon kuntoutusmuoto, joten tutkimuksen tavoitteena oli myös tarkentaa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan käsitettä.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkasteltiin ratsastusterapiaa ja sen erilaisia osa-alueita. Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan paneuduttiin perehtymällä ensin ratsastusterapiaan ja sosiaalipedagogiikkaan sosiaalipedagogisen ajattelun viitekehyksessä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkasteltiin seikkailu- ja elämyspedagogiikan merkitystä kuntoutusprosessissa sekä erilaisia syitä ja tapoja, miten ratsastusterapia voi tukea yksilön kasvua ja kehitystä. Teoreettisessa osassa esiteltiin myös eläinten merkitystä ihmisten kuntoutusprosesseissa sekä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta aiemmin tehty kehittämishanke.
Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus eli ymmärtämiseen pyrkivä. Tutkimuksen tavoitteena oli käsitteellistää tutkittava ilmiö, joka tässä tutkimuksessa oli sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimilla kysymyslomakkeilla. Tällä menetelmällä saatiin tutkittavien oma ääni parhaiten kuuluviin ja tutkimuksen kannalta riittävän monelta sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asiantuntijalta tietoa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan soveltuvuudesta kuntoutusmuodoksi erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Tutkimukseen osallistui kahdeksan sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asiantuntijaa. Tutkimukseen vastanneilla oli hyvin erilainen tausta sekä kuntoutustoiminnan että hevostoiminnan suhteen, ja he asuivat eri puolilla Suomea. Kaikilla vastanneilla oli kuitenkin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan toteuttamiseen vaadittava koulutus ja asiantuntemus.
Tutkimustulosten mukaan sosiaalipedagoginen hevostoiminta sopii erinomaisesti erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kuntoutukseen. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kulmakivet ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on tuloksellinen ja kokonaisvaltainen kuntoutusmuoto, jolla on positiivisia vaikutuksia esimerkiksi kuntoutettavan minäkuvan ja itsetunnon kehitykseen sekä sosiaalisten taitojen oppimiseen. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on läheisessä yhteydessä luontoon. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta sisältää sekä kuntoutusmuodon että menetelmän kuntoutustyöhön. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa voidaan käyttää sekä ennaltaehkäisevässä että kuntouttavassa mielessä.
Avainsanat: sosiaalipedagoginen hevostoiminta, ratsastusterapia, sosiaalipedagogiikka, toiminnallinen kuntoutus
Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkasteltiin ratsastusterapiaa ja sen erilaisia osa-alueita. Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan paneuduttiin perehtymällä ensin ratsastusterapiaan ja sosiaalipedagogiikkaan sosiaalipedagogisen ajattelun viitekehyksessä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkasteltiin seikkailu- ja elämyspedagogiikan merkitystä kuntoutusprosessissa sekä erilaisia syitä ja tapoja, miten ratsastusterapia voi tukea yksilön kasvua ja kehitystä. Teoreettisessa osassa esiteltiin myös eläinten merkitystä ihmisten kuntoutusprosesseissa sekä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta aiemmin tehty kehittämishanke.
Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus eli ymmärtämiseen pyrkivä. Tutkimuksen tavoitteena oli käsitteellistää tutkittava ilmiö, joka tässä tutkimuksessa oli sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimilla kysymyslomakkeilla. Tällä menetelmällä saatiin tutkittavien oma ääni parhaiten kuuluviin ja tutkimuksen kannalta riittävän monelta sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asiantuntijalta tietoa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan soveltuvuudesta kuntoutusmuodoksi erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Tutkimukseen osallistui kahdeksan sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asiantuntijaa. Tutkimukseen vastanneilla oli hyvin erilainen tausta sekä kuntoutustoiminnan että hevostoiminnan suhteen, ja he asuivat eri puolilla Suomea. Kaikilla vastanneilla oli kuitenkin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan toteuttamiseen vaadittava koulutus ja asiantuntemus.
Tutkimustulosten mukaan sosiaalipedagoginen hevostoiminta sopii erinomaisesti erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kuntoutukseen. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kulmakivet ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on tuloksellinen ja kokonaisvaltainen kuntoutusmuoto, jolla on positiivisia vaikutuksia esimerkiksi kuntoutettavan minäkuvan ja itsetunnon kehitykseen sekä sosiaalisten taitojen oppimiseen. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on läheisessä yhteydessä luontoon. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta sisältää sekä kuntoutusmuodon että menetelmän kuntoutustyöhön. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa voidaan käyttää sekä ennaltaehkäisevässä että kuntouttavassa mielessä.
Avainsanat: sosiaalipedagoginen hevostoiminta, ratsastusterapia, sosiaalipedagogiikka, toiminnallinen kuntoutus