Ruututekstit ja kritiikki

Abstract

Tarkastelen tutkielmassa television ja elokuvien ruututekstikäännöksistä käytävää keskustelua erityisesti tavallisten katsojien osalta. Lähtökohtana on, että ruututeksteistä puhutaan usein varsin kriittiseen sävyyn, ja tarkoituksena on selvittää ilmiön taustoja. Aineistona käytän internetissä käytyjä keskusteluja, katsojapalautteita sekä Aamulehden yleisönosastossa julkaistuja mielipidekirjoituksia ruututeksteistä.

Aineiston tarkastelua pohjustan käsittelemällä audiovisuaalisen tekstin ja tekstittämisen erityispiirteitä sekä niiden vaikutuksia kääntäjän ja lukijan kannalta. Keskeiseksi teemaksi nousee kääntäjän tekstitason näkyvyys ja sen vaikustus näkyvyyteen yhteiskunnassa. Kääntäjien keskuudessa ruututekstien laatua mitataan usein tekstitason näkymättömyyden kautta, mutta toisaalta lähdetekstin samanaikainen läsnäolo tekee ruututeksteistä erityisen näkyviä ja sitä kautta arvostelualttiita käännöksiä. Aineistossa vertailu onkin käännösratkaisujen arvioinnissa keskeisessä roolissa, ja keskusteluissa ovat äänessä enimmäkseen lähdekieltä ymmärtävät katsojat. Huomio on kokonaislaadun sijaan yleensä yksityiskohdissa, ja näkymättömyyden ihanteesta huolimatta yleisön kommenteissa esillä ovat niin hyvässä kuin pahassakin lähinnä näkyvät ratkaisut, kun taas vastaavasti niin sanotusti näkymättömät ratkaisut jäävät keskustelussa varsin marginaaliseen asemaan. Kiitosta saavat osakseen esimerkiksi alkuperäistä parempina pidetyt ilmaisut sekä ratkaisut, joissa kääntäjän katsotaan keksineen erityisen nokkelan ratkaisun erityisen vaikeaan kohtaan. Kritiikki taas kohdistuu paitsi selvästi virheellisiin kohtiin myös ratkaisuihin, jotka eivät muista syistä vastaa katsojien käsityksiä hyvästä kääntämisestä. Ruututekstien mahdollistama vertailu ja siitä syntyvä keskustelu puolestaan saavat ihmiset pohtimaan näitä käsityksiä ja muistuttavat, etteivät käännösratkaisut ole itsestään selviä.

Käännöstieteen sisäinen kritiikki on perustunut pitkälti näkemykseen, että tekstittämisen erityispiirteet loitontavat sitä varsinaisesta kääntämisestä. Sen sijaan monille katsojille tuttu ja jokapäiväinen tekstitys on pikemminkin tyypillisin käännös, eikä sen erityisluonnetta ja vaativuutta usein tiedosteta. Lisätietoa olisi tarpeen jakaa myös alan sekavasta työtilanteesta ja sen vaikutuksista laatuun. Näin tapahtuukin jossain määrin, sillä keskusteluihin osallistuu myös kääntäjiä ja alan opiskelijoita. Verkkokeskustelujen ongelmaksi kuitenkin jää, että osallistujien esiintyessä nimimerkeillä huhuja ja paikkansapitävää tietoa on vaikea erottaa toisistaan ja keskustelua ei aina käydä pelkästään rakentavassa hengessä.

Asiasanat: audiovisuaalinen kääntäminen, kritiikki, kääntäjän näkyvyys, tekstittäminen