Salakavala perintö ja terveyden tietäjät. Geenien ja terveyden suhde hallittavana ongelmana terveyslehdessä 1950–2006
SYVÄTERÄ, JUKKA (2008)
SYVÄTERÄ, JUKKA
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19475
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19475
Tiivistelmä
Biologisen tiedon muutos on yhteydessä elämän hallinnan muuttuviin käytäntöihin ja se myös jäsentää uudelleen esimerkiksi terveyttä koskevia kulttuurisia käsityksiä. Tutkimuksessa kartoitetaan geenitiedon muutosta pyrkien vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka geenitieto on problematisoitunut hallittavana ongelmana sekä millaisin tekniikoin geenien ja terveyden suhdetta on pyritty hallitsemaan.
Aineistona on 312 Terveydenhoitolehdessä ja sen seuraajassa Kotilääkärissä vuosina 1950-2006 julkaistua geenitietoa sisältävää tekstiä. Tekstit ovat pääosin valistuksellisia ja geenitietoa popularisoivia. Teoreettisena taustana on käsitys biovallan ja elämäntieteiden yhteenkietoutuvasta muutoksesta. Tulkinnallisen näkökulman tarjoaa foucault'lainen hallinnan analytiikka. Metodeina ovat hallinnan analyyttisen käsitteistön varaan muodostettu luokittelurunko sekä tekstien lähilukeminen hallinnan näkökulmasta. Terveyslehden geneettinen diskurssi jäsentyy kolmitahoisesti sen mukaan, minkä - kansan, potentiaalisten jälkeläisten vai yksilön - terveyden ja geenien suhde määrittyy hallintaa vaativana ongelmana.
Kansan geenien ja terveyden suhde problematisoituu 1950-luvulla usein eugeniikan viitekehyksessä. Kansaa koskeva puhe ei kuitenkaan katoa eugeenisen kauden jälkeen, vaan kansan geenit alkavat problematisoitua puheessa suomalaisesta tautiperinnöstä. Kansan perimään assosioitunut epämääräinen vaara muuttuu hallinnalle ja tietämiselle otollisemmaksi kohteeksi.
Jälkeläisten geenejä lehdessä käsitellään tavallisimmin reproduktiogeneettisten hallinnan tekniikoiden, perinnöllisyysneuvonnan ja sikiödiagnoosien, yhteydessä. 1950-luvun alussa jälkeläisten geenien ja terveyden suhde problematisoituu suhteessa kansan elinvoimaan. Pian tämän jälkeen ilmaantuu kysymys vanhempien omaa elämäänsä koskevista odotuksista, jonka rinnalle ilmaantuu 1980-luvulta alkaen vielä eettinen problematisoitumisen muoto.
Yksilön geenien ja terveyden suhde näyttäytyy tutkimusjakson alussa fatalistisena, minkä vuoksi geenien ja terveyden suhde problematisoituu harvoin yksilön itsehallinnan kysymyksenä. Tekstit, joissa yksilön oletetaan voivan ja haluavan tuntea geeneihinsä liittyviä vaaroja ja vaikuttaa niihin, lisääntyvät läpi tutkimusjakson. Teksteissä geneettistä riskiä konkretisoidaan lukuisin tavoin ja omasta terveydestään huolehtivia yksilöitä opetetaan käyttämään geenitietoa oikein.
Geneettisen riskin tunnistamisen ja sen kanssa elämisen opettaminen näyttävät olevan tekstien tärkeimmät tavoitteet. Elämän hallinnan laajeneminen merkitsee useampien elämänalueiden tieteellistymistä, mutta myös sitä, että ihmisistä tulee oman elämänsä ja terveytensä asiantuntijoita. Geenitieto tuottaa liberaalille hallinnalle ominaista autonomista subjektiutta, mutta toisaalta geenien merkityksen painottaminen näyttäisi myös voivan muodostua uhkaksi subjektin autonomialle.
Avainsanat: geenitieto, hallinnan analytiikka, terveys, terveysaikakauslehdet, geneettinen riski
Aineistona on 312 Terveydenhoitolehdessä ja sen seuraajassa Kotilääkärissä vuosina 1950-2006 julkaistua geenitietoa sisältävää tekstiä. Tekstit ovat pääosin valistuksellisia ja geenitietoa popularisoivia. Teoreettisena taustana on käsitys biovallan ja elämäntieteiden yhteenkietoutuvasta muutoksesta. Tulkinnallisen näkökulman tarjoaa foucault'lainen hallinnan analytiikka. Metodeina ovat hallinnan analyyttisen käsitteistön varaan muodostettu luokittelurunko sekä tekstien lähilukeminen hallinnan näkökulmasta. Terveyslehden geneettinen diskurssi jäsentyy kolmitahoisesti sen mukaan, minkä - kansan, potentiaalisten jälkeläisten vai yksilön - terveyden ja geenien suhde määrittyy hallintaa vaativana ongelmana.
Kansan geenien ja terveyden suhde problematisoituu 1950-luvulla usein eugeniikan viitekehyksessä. Kansaa koskeva puhe ei kuitenkaan katoa eugeenisen kauden jälkeen, vaan kansan geenit alkavat problematisoitua puheessa suomalaisesta tautiperinnöstä. Kansan perimään assosioitunut epämääräinen vaara muuttuu hallinnalle ja tietämiselle otollisemmaksi kohteeksi.
Jälkeläisten geenejä lehdessä käsitellään tavallisimmin reproduktiogeneettisten hallinnan tekniikoiden, perinnöllisyysneuvonnan ja sikiödiagnoosien, yhteydessä. 1950-luvun alussa jälkeläisten geenien ja terveyden suhde problematisoituu suhteessa kansan elinvoimaan. Pian tämän jälkeen ilmaantuu kysymys vanhempien omaa elämäänsä koskevista odotuksista, jonka rinnalle ilmaantuu 1980-luvulta alkaen vielä eettinen problematisoitumisen muoto.
Yksilön geenien ja terveyden suhde näyttäytyy tutkimusjakson alussa fatalistisena, minkä vuoksi geenien ja terveyden suhde problematisoituu harvoin yksilön itsehallinnan kysymyksenä. Tekstit, joissa yksilön oletetaan voivan ja haluavan tuntea geeneihinsä liittyviä vaaroja ja vaikuttaa niihin, lisääntyvät läpi tutkimusjakson. Teksteissä geneettistä riskiä konkretisoidaan lukuisin tavoin ja omasta terveydestään huolehtivia yksilöitä opetetaan käyttämään geenitietoa oikein.
Geneettisen riskin tunnistamisen ja sen kanssa elämisen opettaminen näyttävät olevan tekstien tärkeimmät tavoitteet. Elämän hallinnan laajeneminen merkitsee useampien elämänalueiden tieteellistymistä, mutta myös sitä, että ihmisistä tulee oman elämänsä ja terveytensä asiantuntijoita. Geenitieto tuottaa liberaalille hallinnalle ominaista autonomista subjektiutta, mutta toisaalta geenien merkityksen painottaminen näyttäisi myös voivan muodostua uhkaksi subjektin autonomialle.
Avainsanat: geenitieto, hallinnan analytiikka, terveys, terveysaikakauslehdet, geneettinen riski