Määräaikaista työtä, epämääräistä hyvinvointia? Tutkimus määräaikaisten työntekijöiden hyvinvoinnista Suomessa työolotutkimuksen 2003 valossa

Abstract

Tutkimukseni käsittelee määräaikaisten työntekijöiden hyvinvointia Suomessa. Erilaisten työsuhdetyyppien määrä on lisääntynyt työelämässä tapahtuvan muutoksen myötä. 2000-luvun alkupuolella joka kuudes työtekijä Suomessa työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Määräaikaisten työntekijöiden hyvinvoinnin tutkiminen on perusteltua juuri aiheen ajankohtaisuuden ja tärkeyden vuoksi, onhan työn ja hyvinvoinnin laatu tärkeä kysymys sosiaalipoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, eroaako määräaikaisten työntekijöiden hyvinvointi pysyvässä työsuhteessa työskentelevien hyvinvoinnista. Monien aikaisempien tutkimusten tutkimustulokset aiheesta ovat ristiriitaisia ja siksi epämääräisiä, minkä vuoksi pyrin vastaamaan aiemmissa tutkimuksissa tehtyihin jatkotutkimusehdotuksiin.

Työntekijän hyvinvointia mitataan tutkimuksessani työtyytyväisyytenä ja psyykkisenä oireiluna. Työtyytyväisyyttä mitataan kahdella ulottuvuudella, yleisenä ja erityisenä työtyytyväisyytenä. Erityistä työtyytyväisyyttä mitataan edelleen sekä sisäisenä että ulkoisena työtyytyväisyytenä. Tutkimukseni eräs keskeinen lähtökohta on huomioida määräaikaisen työn heterogeenisuus, jota tutkin määräaikaisen työn motiivin avulla. Huomioin sen, että määräaikaiset työntekijät eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan määräaikaisten työntekijöiden välillä eroa siinä, tekevätkö he määräaikaista työtä vapaaehtoisesti vai vastentahtoisesti. Tutkimus on tutkimusotteeltaan kvantitatiivinen. Aineistona on Tilastokeskuksen työolotutkimus 2003 (N=4104), joka on edustava otos suomalaisista palkansaajista. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan läpi tutkimuksen.

Tulokset osoittavat, että niin määräaikaisten ja pysyvien työntekijöiden välillä kuin vapaaehtoisten ja vastentahtoisten määräaikaisten työntekijöiden välillä on joitakin hyvinvointieroja. Määräaikaiset ovat jonkin verran tyytyväisempiä kuin pysyvät ja vapaaehtoiset määräaikaiset ovat tyytyväisempiä kuin vastentahtoiset, vapaaehtoiset ovat tyytyväisiä erityisesti sisäisen työtyytyväisyyden osalta. Pysyvät työntekijät puolestaan ovat määräaikaisia työntekijöitä tyytyväisempiä ulkoisella työtyytyväisyydellä mitattuna. Psyykkinen oireilu osoittautuu hieman tyypillisemmäksi määräaikaisille ja vapaaehtoisille määräaikaisille kuin pysyville. Tutkimustulokset ovat suurelta osin linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Jatkotutkimuksessa tulisi kiinnittää huomiota määräaikaisen työn ja hyvinvoinnin mittaamiseen, sekä tutkimusasetelmiin, joissa hyödynnetään pitkittäisasetelmaa.

Avainsanat: määräaikainen työ, motiivi, heterogeenisuus, hyvinvointi, työtyytyväisyys, psyykkinen oireilu, regressioanalyysi