Opettajuuden diskurssit 6-8-vuotiaiden joustavan opinpolun visiossa
SAARI, SIRPA (2008)
SAARI, SIRPA
2008
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19471
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19471
Tiivistelmä
Tutkimus tarkasteli esi- ja alkuopettajuutta muuttuvassa koulutusjärjestelmässä 6–8-vuotiaiden joustavan opinpo-lun visiossa. Visiossa integroituisivat nykyiset esi- ja alkuopetuksen koulutusjärjestelmät niin vertikaalisesti kuin horisontaalisestikin. Ideaalisessa toimintakulttuurissa opettajuudet huomioisivat lapsen yksilölliset kasvu- ja oppimisvaiheet sekä todentaisivat opetusta eri kasvatusjärjestelmien tavoitteiden niveltyessä lasta ajatellen. Lapsi etenisi näin ollen luokattomasti ja joustavasti läpi alkukasvatuksen kokonaisuuden.Koulutusjärjestelmän muutos vaatii opettajuudelta muutosta. Muutoksen lähtökohtana on tiedostaa nykyiset esi- ja alkuopettajuutta määrittävät rakenteet. Opettajuutta tarkastellaan systeemiteoreettisen mallin kontekstissa, jolloin esi- ja alkuopettajuuden yhteiskunnallinen kehys ja opettajien ammatillisuus määrittävät opettajuutta. Kahden eritaustaisen opettajuuden muutos kohti uudenlaisen järjestelmän opettajuutta ymmärretään vaiheittaisena prosessina.Tutkimuksen kulttuurinen sekä kriittinen lähestymistapa kietoi kuuden esi- ja alkuopetustaustaisen opettajan teemahaastatteluissa syntyneet visioinnit tämänhetkisen opettajuuden lähtökohtiin. Tekstuaaliset kokonaisuudet kohdentuivat opettajuuden sosiaalisiin käytäntöihin suhteessa lapseen. Analyysiprosessi etsi visioista opettajuuden diskursseja, jotka selittävät kielen ja opettajuuden sosiaalisten rakenteiden suhdetta. Diskurssit rakentuivat opettajuuden tilanteisten identiteettien kautta tarkasteltaessa kieltä tapana ilmaista, tuottaa ja olla. Näin opettajuus merkityksellisti diskursseissa opettajuuttaan.Opettajuudelle rakentui kaksi metadiskurssia. Kehysdiskurssissa oman opettajuuden todentaminen lapsen parasta ajatellen koettiin ulkopuolisista tekijöistä riippuvaisiksi. Sen osia olivat rajautuva ja epäröivä opettajuusdiskurssit. Kehitysdiskurssissa opettajuudessa korostui oma ammatillinen kasvuprosessi vision mahdollistavana. Irtautuva ja avartuva opettajuusdiskurssi liittyivät tähän.Diskurssit kuvasivat opettajuutta visiossa olemassa olevien yhteiskunnallisten ja ammatillisten kehyksien rajaamassa tilassa tai opettajuuden omaan ammatillisen muutoksen kautta. Vasta oman opettajuuden uudistuminen voi tuottaa muutoksen. Se tarvitsee tuekseen sekä yhteisöllisiä että yhteiskunnallisia työkaluja. Ensisijaisesti visioiden tulisi löytää yhtenevä ymmärrys siitä, miten parhaiten kohdataan 6–8-vuotiaan lapsen oppimistarpeet. Mutta onko yhteiskuntamme valmis tukemaan opettajuuden ammatillista kasvua kohti toimintakulttuurista muutosprosessia etsittäessä uudenlaista koulutusjärjestelmää?Avainsanat: esiopetus, alkuopetus, opettajuus, koulutusjärjestelmä, toimintakulttuuri, diskurssianalyysi