Authentizität und Fremdsprachenunterricht
OIKARINEN, HEIDI (2008)
OIKARINEN, HEIDI
2008
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19468
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19468
Tiivistelmä
Tämän pro gradu –tutkielman aiheena on autenttisuus vieraiden kielten opetuksessa. Opetuksen autenttisuus eli aitous kattaa tässä työssä niin autenttiset, oppikirjan ulkopuoliset materiaalit kuin autenttisen kommunikaationkin. Tavoitteena on tutkia, kuinka paljon autenttisia elementtejä vieraiden kielten opetuksessa todella esiintyy sekä miten kieltenopettajat suhtautuvat autenttisiin materiaaleihin. Myös opetustilanteen kommunikaation autenttisuutta tarkastellaan. Tutkimus toteutetaan seuraamalla kahden opettajan saksan kielen oppitunteja peruskoulun alaluokalla sekä lukiossa ja haastattelemalla näitä opettajia.
Työn teoriaosassa luodaan katsaus suuntauksiin, jotka ovat olleet vallalla vieraiden kielten opetuksessa lähihistoriassa sekä käsitellään eräitä vieraiden kielten opetuksen osa-alueita autenttisuuden näkökulmasta. Työssä tutustutaan myös opetussuunnitelman ja eurooppalaisen viitekehyksen antamiin linjauksiin ja tarkastellaan niiden suhtautumista autenttisiin materiaaleihin. Autenttisuutta käsitellään useasta näkökulmasta: ensin tarkastellaan syitä autenttisten materiaalien käyttöön – autenttisten materiaalien käyttö mahdollistaa erilaisten oppimistyylien huomioon ottamisen ja parantaa usein oppijoiden motivaatiota – tämän jälkeen käsitellään autenttista eli aitoa kohtaamista ja kommunikaatiota opetustilanteessa ja lopuksi tarkastellaan erilaisia autenttisia materiaaleja ja niiden käyttömahdollisuuksia vieraiden kielten opetuksessa.
Tutkimuksen empiirinen osa muodostuu opetuksen seurannasta ja sen analysoinnista sekä opettajien haastatteluista. Opetusta seurattiin alakoulussa kahden oppitunnin verran, yhteensä 90 minuuttia, sekä lukiossa yhden 75 minuutin oppitunnin verran. Opettajat eivät tienneet tutkimuksen tarkoitusta etukäteen, joten he eivät voineet ottaa sitä huomioon tunteja pitäessään. Lisäksi opettajia haastateltiin heidän asennoitumisestaan autenttisiin materiaaleihin. Näin voitiin huomioida autenttisuuden kaksi näkökulmaa – tunneilla tapahtuneen kommunikaation aitous ja autenttisen materiaalin esiintyminen sekä opettajien omat näkemykset siitä, kuinka usein ja mihin tarkoitukseen he käyttävät autenttisia materiaaleja.
Tutkimuksen tulos on, että kommunikaatio on oppitunneilla hyvin aitoa – oppilaat ja opiskelijat ilmaisevat itseään vapaasti ja uskaltavat tuoda esille myös asioita, jotka eivät suoraan liity käsiteltävään aiheeseen – vaikkakin se alakoulussa tapahtuu pääosin suomeksi eikä kohdekielellä. Opettajat suhtautuvat autenttisiin materiaaleihin myönteisesti, mutta niiden käyttöä leimaa opettajan oma innostuneisuus ja kiireen määrä: kun aika on kortilla, luovutaan ensimmäisenä oppikirjan ulkopuolisten materiaalien käytöstä.
Asiasanat: autenttisuus vieraiden kielten opetuksessa, autenttinen kommunikaatio, autenttinen materiaali, opetuksen seuranta
Työn teoriaosassa luodaan katsaus suuntauksiin, jotka ovat olleet vallalla vieraiden kielten opetuksessa lähihistoriassa sekä käsitellään eräitä vieraiden kielten opetuksen osa-alueita autenttisuuden näkökulmasta. Työssä tutustutaan myös opetussuunnitelman ja eurooppalaisen viitekehyksen antamiin linjauksiin ja tarkastellaan niiden suhtautumista autenttisiin materiaaleihin. Autenttisuutta käsitellään useasta näkökulmasta: ensin tarkastellaan syitä autenttisten materiaalien käyttöön – autenttisten materiaalien käyttö mahdollistaa erilaisten oppimistyylien huomioon ottamisen ja parantaa usein oppijoiden motivaatiota – tämän jälkeen käsitellään autenttista eli aitoa kohtaamista ja kommunikaatiota opetustilanteessa ja lopuksi tarkastellaan erilaisia autenttisia materiaaleja ja niiden käyttömahdollisuuksia vieraiden kielten opetuksessa.
Tutkimuksen empiirinen osa muodostuu opetuksen seurannasta ja sen analysoinnista sekä opettajien haastatteluista. Opetusta seurattiin alakoulussa kahden oppitunnin verran, yhteensä 90 minuuttia, sekä lukiossa yhden 75 minuutin oppitunnin verran. Opettajat eivät tienneet tutkimuksen tarkoitusta etukäteen, joten he eivät voineet ottaa sitä huomioon tunteja pitäessään. Lisäksi opettajia haastateltiin heidän asennoitumisestaan autenttisiin materiaaleihin. Näin voitiin huomioida autenttisuuden kaksi näkökulmaa – tunneilla tapahtuneen kommunikaation aitous ja autenttisen materiaalin esiintyminen sekä opettajien omat näkemykset siitä, kuinka usein ja mihin tarkoitukseen he käyttävät autenttisia materiaaleja.
Tutkimuksen tulos on, että kommunikaatio on oppitunneilla hyvin aitoa – oppilaat ja opiskelijat ilmaisevat itseään vapaasti ja uskaltavat tuoda esille myös asioita, jotka eivät suoraan liity käsiteltävään aiheeseen – vaikkakin se alakoulussa tapahtuu pääosin suomeksi eikä kohdekielellä. Opettajat suhtautuvat autenttisiin materiaaleihin myönteisesti, mutta niiden käyttöä leimaa opettajan oma innostuneisuus ja kiireen määrä: kun aika on kortilla, luovutaan ensimmäisenä oppikirjan ulkopuolisten materiaalien käytöstä.
Asiasanat: autenttisuus vieraiden kielten opetuksessa, autenttinen kommunikaatio, autenttinen materiaali, opetuksen seuranta