Oikeudenmukaisuus ja tehokkuus kansainvälisessä ilmastoregiimissä: retorinen analyysi regiimin toimijoiden vuoden 2012 jälkeistä ilmastosopimusta koskevasta argumentaatiosta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kansainvälisen ilmastoregiimin oikeudenmukaisuus ja tehokkuus. Tehokkuudella tarkoitan sitä, missä määrin regiimi onnistuu saavuttamaan sille Ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksessa (jatkossa yleissopimus) asetetun tavoitteen estää ilmastojärjestelmään kohdistuva vaarallinen häiriö. Oikeudenmukaisuudella puolestaan viittaan siihen, kuinka ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen voitaisiin saada aikaan tavalla, joka olisi yleissopimuksen sisältämien oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukainen. Varsinainen tutkimuskysymys tässä tutkielmassa on se, kuinka tavoitteet regiimin oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta olisi mahdollista yhdistää vuoden 2012 jälkeisessä yleissopimusta toteuttavassa ilmastosopimuksessa. Yleissopimuksen perusteella oletan, että etenkin oikeudenmukaisuuden tavoittelusta on muodostunut normi, regiimin toimintaa ohjaava käyttäytymismalli. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle muodostaa kansainvälisten regiimien teoria.

Keskityn tutkimuksessa regiimin toimijoiden eli yleissopimuksen sopimuspuolien oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta koskevaan argumentaatioon, jonka tutkimusmenetelmänä käytän Chaïm Perelmanin uutta retoriikkaa sekä George Myersonin ja Yvonne Rydinin tutkimusta ympäristön kielestä. Aineistona käytän seuraavien toimijoiden regiimin konferensseissa vuosina 2007–2008 antamia lausuntoja: Ryhmä 77 ja Kiina, Euroopan unioni, Yhdysvallat, Venäjän federaatio, Saudi-Arabia sekä Pienten saarivaltioiden liitto. Uuden retoriikan menetelmällä analysoin aineistosta sitä, millä tavalla regiimin toimijat argumentoivat oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta. Tätä argumentaatiota suhteutan oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta muodostamiini tavoitearvoihin, joiden yleissopimuksen perusteella tulisi ohjata regiimin toimintaa.

Toimijoiden argumentaatio osoittaa, että kaikki toimijat jakavat yleissopimukseen pohjautuvat tavoitteet 'oikeudenmukaisesta' ja 'tehokkaasta' ilmastoregiimistä. Erityisesti oikeudenmukaisuuden tavoittelusta on muodostunut normiksi tulkittava vakiintunut käyttäytymismalli. Toimijoiden käsitykset oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden sisällöstä poikkeavat kuitenkin toisistaan merkittävällä tavalla, ja ovat kokonaisuudessaan varsin kaukana tavoitearvoista. Tutkimuksen keskeinen tulos on se, että tavoitteita oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta ei regiimin tämänhetkisessä tilanteessa voi yhdistää tavalla, joka olisi lähellä tavoitearvoja. Tämä johtuu erityisesti toimijoiden toisistaan poikkeavista näkemyksistä suhteessa päästövähennyksiä koskevaan vastuunjakoon. Ratkaisevaa oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden toteutumisen kannalta onkin se, missä määrin toimijoiden näitä tavoitteita koskevat käsitykset liikkuvat kohti tavoitearvoja vuoden 2012 jälkeistä ilmastosopimusta koskevan neuvotteluprosessin aikana.

Asiasanat: regiimiteoria, ilmastopolitiikka, oikeudenmukaisuus, retoriikka