SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN TIETOTEKNINEN OSAAMINEN - Tutkimus tiedoista, taidoista ja asenteista
KUUSISTO, ANNE (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KUUSISTO, ANNE
2008
Sosiologia, Pori - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2008-11-27Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja verrata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoteknisiä tietoja ja taitoja sekä asenteita sähköistä kirjaamista kohtaan. Vertailin sähköisesti ja muulla tavalla asiakkaan kertomustietoja tuottavien näkemyksiä sähköisestä kirjaamisesta. Tutkimuksen perusjoukkona olivat Satakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset vuonna 2006. Lähetin kyselylomakkeen asiakkaan kertomustietoja eri tavoin (käsin, sanelemalla, sähköisesti) tuottaville ammattilaisille (n = 910) kolmesta eri sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiosta (perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi) Porissa, Kankaanpäässä ja Raumalla.
Kysymykset olivat strukturoituja monivalinta ja dikotomisia kyllä/ei-kysymyksiä sekä viisiosaisella Likert-asteikolla esitettyjä väittämiä. Lisäksi oli kaksi avointa kysymystä. Kyselyyn vastasi 467 ammattilaista, joista suurin osa oli naisia ja sairaanhoitajia. Vastausprosentti oli 51. Analysoin aineiston pääosin tilastollisesti.
Ammattilaisista puolet tuotti itsenäisesti asiakkaan kertomustiedot pääasiassa sähköisesti, kolmannes manuaalisesti, loput sanelivat. Sähköisellä kirjaamisella arvioitiin olevan myönteisiä elementtejä asiakkaan kannalta (palvelun laadun paraneminen, joustavan palveluketjun varmistuminen, päällekkäisen kirjaamisen väheneminen), mutta haitallisia elementtejä kirjaajan kannalta (ajan vieminen asiakastyöltä, työn stressaavuuden lisääntyminen).
Myönteiseen suhtautumiseen liittyi työyhteisössä vallitseva opiskelua ja kehittämistä kannustava ilmapiiri, työtoverilta saatu tuki ja rohkaisu, tietotekninen osaaminen, alhainen ikä sekä vähäinen työkokemus. Sähköisesti kirjaavat arvioivat asenteensa sekä kirjaajan että asiakkaan kannalta myönteisemmiksi kuin muut. Oma tietotekninen osaaminen arvioitiin melko hyväksi, mutta monet olivat kohdanneet tietoteknisten taitojen puutetta.
Sähköisen kirjaamisen suurin este oli puutteellinen laitekanta. Tietokoneita ei ollut riittävästi, ne eivät olleet ajanmukaisia, eivätkä kaikkien käytössä. Tietokoneiden puute aiheutti jonotusta, kirjaamisen viivästymistä ja ylitöitä. Tietokoneiden riittämättömyydellä oli yhteys työssä kohdattuun kiireeseen tai kireisiin aikatauluihin ja tietoturvariskeihin. Yksiköissä ei ollut asianmukaisia tiloja tietoteknisille laitteille. Tietotekninen asiantuntija-apu oli riittämätöntä eikä tietoturvaan ja -suojaan liittyviä asioita ollut käsitelty tarpeeksi.
Tämän tutkimuksen perusteella sähköisen kirjaamisen käyttöönotossa sosiaali- ja terveydenhuollossa on erityispiirteensä. Sähköisen kirjaamisen hyödyt olisi pystyttävä näkemään perustehtävän eli potilaan laadukkaan hoidon kannalta. Tietojärjestelmän käyttöönotossa tulisi ottaa huomioon erityisesti käyttäjien näkökulma, lääkärien asema sekä maskuliinisen tietotekniikan ja feminiinisen hoitotyön suhde.
Asiasanat: sosiaali- ja terveydenhuolto, sähköinen kirjaaminen, sähköinen potilaskertomus, tietotekninen osaaminen, tiedot, taidot, asenteet
Kysymykset olivat strukturoituja monivalinta ja dikotomisia kyllä/ei-kysymyksiä sekä viisiosaisella Likert-asteikolla esitettyjä väittämiä. Lisäksi oli kaksi avointa kysymystä. Kyselyyn vastasi 467 ammattilaista, joista suurin osa oli naisia ja sairaanhoitajia. Vastausprosentti oli 51. Analysoin aineiston pääosin tilastollisesti.
Ammattilaisista puolet tuotti itsenäisesti asiakkaan kertomustiedot pääasiassa sähköisesti, kolmannes manuaalisesti, loput sanelivat. Sähköisellä kirjaamisella arvioitiin olevan myönteisiä elementtejä asiakkaan kannalta (palvelun laadun paraneminen, joustavan palveluketjun varmistuminen, päällekkäisen kirjaamisen väheneminen), mutta haitallisia elementtejä kirjaajan kannalta (ajan vieminen asiakastyöltä, työn stressaavuuden lisääntyminen).
Myönteiseen suhtautumiseen liittyi työyhteisössä vallitseva opiskelua ja kehittämistä kannustava ilmapiiri, työtoverilta saatu tuki ja rohkaisu, tietotekninen osaaminen, alhainen ikä sekä vähäinen työkokemus. Sähköisesti kirjaavat arvioivat asenteensa sekä kirjaajan että asiakkaan kannalta myönteisemmiksi kuin muut. Oma tietotekninen osaaminen arvioitiin melko hyväksi, mutta monet olivat kohdanneet tietoteknisten taitojen puutetta.
Sähköisen kirjaamisen suurin este oli puutteellinen laitekanta. Tietokoneita ei ollut riittävästi, ne eivät olleet ajanmukaisia, eivätkä kaikkien käytössä. Tietokoneiden puute aiheutti jonotusta, kirjaamisen viivästymistä ja ylitöitä. Tietokoneiden riittämättömyydellä oli yhteys työssä kohdattuun kiireeseen tai kireisiin aikatauluihin ja tietoturvariskeihin. Yksiköissä ei ollut asianmukaisia tiloja tietoteknisille laitteille. Tietotekninen asiantuntija-apu oli riittämätöntä eikä tietoturvaan ja -suojaan liittyviä asioita ollut käsitelty tarpeeksi.
Tämän tutkimuksen perusteella sähköisen kirjaamisen käyttöönotossa sosiaali- ja terveydenhuollossa on erityispiirteensä. Sähköisen kirjaamisen hyödyt olisi pystyttävä näkemään perustehtävän eli potilaan laadukkaan hoidon kannalta. Tietojärjestelmän käyttöönotossa tulisi ottaa huomioon erityisesti käyttäjien näkökulma, lääkärien asema sekä maskuliinisen tietotekniikan ja feminiinisen hoitotyön suhde.
Asiasanat: sosiaali- ja terveydenhuolto, sähköinen kirjaaminen, sähköinen potilaskertomus, tietotekninen osaaminen, tiedot, taidot, asenteet