Vanhemmat lapsensa kertojina - Aspergerin oireyhtymä refleksiivisenä voimaantumistarinana
AUTIO, VIRPI ANNELI (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
AUTIO, VIRPI ANNELI
2008
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2008-11-27Tiivistelmä
Tutkimuksessa lähestyttiin vanhemmuutta lapsen hyvän tarinan kertomisena. Sosiaalista konstruktionimia tiedonkäsityksenä edustavan narratiivisen lähestymistavan mukaan kertominen on ihmiselle luonteenomainen tapa jäsentää koettua ja antaa sille mieli ja merkitys. Hyvää vanhemmuutta on silloin lapsen ensisijaisen kertojan paikan ottaminen erityisesti silloin kun lapsesta kerrottu asiantuntijatarina ei liitä lasta vanhempien näkökulmasta suotavalla tavalla ympäröivään yhteisöön. Voimaantunut vanhemmuus on lapsen kertomista vanhemman omalla äänellä.
Aspergerin oireyhtymää kuvataan siten, miten se ei-lääketieteellisissä julkaisuissa ja vanhempien haastatteluissa on ymmärretty. Narratiivisesta näkökulmasta Aspergerin oireyhtymä- diagnoosi on juonellinen kertomus, joka antaa vanhemmille tämän ajan kulttuurisen tarinamallin kertoa lapsi uudelleen siten että se korvaa aiemmin kerrotun negatiivisesti vanhempia ja lasta kertovan tarinan. Samalla kun hyvä tarina liittää lapsen positiivisella tarinalla ympäröivään yhteisöön, turvaa se sekä vanhempien että lasten arjen ontologisen turvallisuuden ja mahdollisuuden avoimeen tulevaisuuteen.
Laadullisen tutkimuksen aineistona olivat kuuden aspergerlapsen vanhemman haastattelut. Aineiston analyysina käytetään sekä narratiivien että narratiivista analyysia. Edellisessä lähestytään aineistoa voimaantumisteorian käsitteistöllä, jonka pohjalta vanhempien kertomukset esitellään sankaritarinan juonen mukaisina voimaantumistarinoina. Jälkimmäisessä vanhempien kertomuksien analyysissa korostuvat haastateltujen omat, aineistosta nousevat merkitykset, joita on analyysissä teemoiteltu kuudeksi erijuoniseksi tarinaksi.
Tutkimusaineisto nosti voimaantumisen käsitteen kuvaamaan vanhempien aktiivista puuttumista lapsensa kertomiseen. Narratiivinen kapasiteetti on vanhempien voimaantumiseen johtava keskeisin käsite, jonka kehittäminen ja tukeminen oli tutkimuksessa myös vanhemmuuden tukemisen ja heidän kanssaan tehtävän yhteistyön keskeisin sisältö.
Avainsanat: narratiivisuus, vanhemmuus, Aspergerin oireyhtymä, hyvä tarina, voimaantuminen
Aspergerin oireyhtymää kuvataan siten, miten se ei-lääketieteellisissä julkaisuissa ja vanhempien haastatteluissa on ymmärretty. Narratiivisesta näkökulmasta Aspergerin oireyhtymä- diagnoosi on juonellinen kertomus, joka antaa vanhemmille tämän ajan kulttuurisen tarinamallin kertoa lapsi uudelleen siten että se korvaa aiemmin kerrotun negatiivisesti vanhempia ja lasta kertovan tarinan. Samalla kun hyvä tarina liittää lapsen positiivisella tarinalla ympäröivään yhteisöön, turvaa se sekä vanhempien että lasten arjen ontologisen turvallisuuden ja mahdollisuuden avoimeen tulevaisuuteen.
Laadullisen tutkimuksen aineistona olivat kuuden aspergerlapsen vanhemman haastattelut. Aineiston analyysina käytetään sekä narratiivien että narratiivista analyysia. Edellisessä lähestytään aineistoa voimaantumisteorian käsitteistöllä, jonka pohjalta vanhempien kertomukset esitellään sankaritarinan juonen mukaisina voimaantumistarinoina. Jälkimmäisessä vanhempien kertomuksien analyysissa korostuvat haastateltujen omat, aineistosta nousevat merkitykset, joita on analyysissä teemoiteltu kuudeksi erijuoniseksi tarinaksi.
Tutkimusaineisto nosti voimaantumisen käsitteen kuvaamaan vanhempien aktiivista puuttumista lapsensa kertomiseen. Narratiivinen kapasiteetti on vanhempien voimaantumiseen johtava keskeisin käsite, jonka kehittäminen ja tukeminen oli tutkimuksessa myös vanhemmuuden tukemisen ja heidän kanssaan tehtävän yhteistyön keskeisin sisältö.
Avainsanat: narratiivisuus, vanhemmuus, Aspergerin oireyhtymä, hyvä tarina, voimaantuminen