Pieni palkka ja palvelualttius. Siivoojan kokemuksia tämän päivän siivousyrityksessä

Abstract

Olen tehnyt autoetnografisen tutkimuksen siivoustyöstä, jota tein opiskeluni ohella usean vuoden ajan. Työn ohessa kirjasin ylös erilaisia syrjinnän tapauksia, jotka mielestäni liittyivät siivoojien sukupuoleen, luokkaan, ikään tai etnisyyteen. ”Kenttäkokemuksistani” tein pieniä kertomuksia, joita käytin kolmen suuren siivousalan yrityksen verkkosivujen sekä kiinteistö- ja palvelualojen työehtosopimuksen lisäksi analyysiaineistona.

Siivousalalla vallitsee jatkuva työvoimapula, sillä alan hyvästä työtilanteesta huolimatta työ ei houkuttele tekijöitä. Työ itsessään on usein raskasta, likaista ja huonosti arvostettua, mutta suurin syy alan työvoimapulaan on huonot palkat sekä osa-aikatyö, joka ei takaa toimeentuloa. Siivoustyötä tekevät lähinnä nuoret, naiset, maahanmuuttajat ja ikääntyneet, joko tilapäisesti paikatakseen toimeentuloaan tai pysyvästi muiden ansaintamahdollisuuksien puuttuessa.

Siivousyritykset antavat asiakkailleen kuvan ammattitaitoisesta, motivoituneesta, nykyaikaisesta, palvelevasta ja joustavasta liikeyrityksestä, vaikka siivoojat ovat useimmiten alalle kouluttamattomia, nöyriä ja köyhiä työntekijöitä, joiden kustannuksella jousto tapahtuu. Työmarkkinoiden segregaation vuoksi suurin osa siivoojista on naisia. Siivousta pidetään edelleen naisten luontaisena taitona, jota ei tarvitse heille erikseen opettaa. Nykyaikaisuuspuheesta huolimatta työmenetelmät ovat vanhanaikaisia, ja työtä leimaavat kiire sekä kontrolli. Puhtaanapitoa pidetään tulevaisuuden alana, mutta työvoiman saanti edellyttää alan uudistamista paremmin palkatuksi, arvostetuksi ja työnkuvaltaan monipuolisemmaksi.