Turvallisuuskulttuurikyselyn toimivuus terveydenhuolto-organisaatioissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli testata terveydenhuolto-organisaatioiden käyttöön laaditun turvallisuuskulttuurikyselyn toimivuutta ja lisätä ymmärrystä turvallisuuskulttuurista ilmiönä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti turvallisuuskulttuurin organisatorisia ulottuvuuksia, jotka voidaan nähdä turvallisuuden ydintoimintoina ja jotka muodostavat edellytykset turvallisuudelle. Tutkimus oli osa VTT:n TUKU-projektia. Turvallisuuskulttuurikysely toteutettiin kolmessa sairaanhoitopiirissä (n = 1298, vastausprosentti 27 %). Kyselyn validiteetin arvioimiseksi selvitettiin faktorianalyysilla, vastaako empiirinen aineisto organisatorisista ulottuvuuksista esitettyä teoreettista mallia (Reiman ym., 2008). Lisäksi tutkittiin faktoriratkaisun pohjalta muodostettujen organisatoristen ulottuvuuksien keskinäisiä yhteyksiä. Yksisuuntaisella varianssianalyysilla selvitettiin, eroavatko organisaatiot, henkilöstö- ja ikäryhmät sekä organisaatiossa työskentelyajan mukaan muodostetut ryhmät toisistaan organisatoristen ulottuvuuksien arvioinneissa. Faktoriratkaisun pohjalta laadittujen asteikkojen reliabiliteettia arvioitiin Cronbachin alfakertoimella.

Organisatoriset ulottuvuudet jäsentyivät faktoriratkaisussa kahdeksaksi ulottuvuudeksi: 1) yksikön tiedonhallinta ja systemaattisuus, 2) johdon toiminta muutosten hallitsemiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi, 3) kriisitilassa toimiminen, 4) lähiesimiestoiminta, 5) yhteistyö ja tiedonkulku sairaalassa, 6) ulkopuolisten toimijoiden hallinta, 7) johtamisjärjestelmä ja 8) organisatorisen oppimisen käytännöt. Ulottuvuuksista yksikön tiedonhallinta ja systemaattisuus sekä lähiesimiestoiminta saivat parhaat arviot. Kielteisimmin arvioitiin johdon toimintaa muutosten hallitsemiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi. Asteikot olivat yhteydessä toisiinsa (r = .14–.73, p < .001). Mitä positiivisemmin kutakin ulottuvuutta arvioitiin, sitä positiivisemmin arvioitiin muitakin ulottuvuuksia. Arviot useimmista organisatorisista ulottuvuuksista vaihtelivat organisaatioittain. Henkilöstöryhmien välillä eroja arvioissa tuli esiin odotettua vähemmän. Iän ja organisaatiossa työskentelyajan mukaisia eroja havaittiin kahden ulottuvuuden suhteen. Selkein ero oli johdon toimintaa koskevissa arvioissa. Nuoremmat työntekijät arvioivat johdon toimintaa vanhempia työntekijöitä kriittisemmin. Kyselyasteikkojen reliabiliteetti oli sisäisen johdonmukaisuuden näkökulmasta hyvä (α > .60).

Kyselyasteikoista ulkopuolisten toimijoiden hallinta, johtamisjärjestelmä, organisatorisen oppimisen käytännöt ja lähiesimiestoiminta osoittautuivat suhteellisen toimiviksi. Muiden asteikkojen tarkoituksenmukaisuutta tulee vielä pohtia. Nykymuodossaankin kysely voi kuitenkin auttaa organisaatioita turvallisuuskulttuurinsa hahmottamisessa, kunhan tutkimuksessa kuvatut rajoitukset huomioidaan. Kysely voidaan nähdä ennen kaikkea keskustelun avaamisen välineenä. Tutkimus tuotti tietoa siitä, miten turvallisuuskulttuurin organisatoriset ulottuvuudet terveydenhuollossa mielletään ja miten kyselyä voidaan jatkossa kehittää.

AVAINSANAT: turvallisuuskulttuuri, kyselytutkimus, terveydenhuolto, potilasturvallisuus, organisaatiot