”Kasvua ja kehitystä vaarantavat tekijät” – lapsuuden uhkien määrittyminen 2000-luvulla erään kunnan huostaanottopäätöksissä
AALTONEN, MARIKA (2008)
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-11-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19428
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19428
Tiivistelmä
Tutkielman näkökulma on yhteiskunnallis-kulttuurinen, ja sen tarkoituksena on selvittää miltä lapsuuden uhat näyttävät 2000-luvun yhteiskunnassa lastensuojelun ja sen viimesijaisimman toimenpiteen huostaanoton näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaiset asiat uhkaavat lasten hyvinvointia ja miten ne heijastavat postmodernia yhteiskuntaa sekä toisaalta sitä mitä haasteita ne nykypäivän lastensuojelulle tuovat.
Suomalainen lastensuojelu perustuu hyvinvointipainotteiseen malliin, jossa keskeistä on lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen, ongelmien ennaltaehkäiseminen ja tukitoimien vapaaehtoisuus. Tarkastelemalla lapsuuden uhkia huostaanottojen näkökulmasta voidaan nähdä ne asiat, jotka ovat muodostuneet lapsille niin suuriksi uhiksi, ettei niihin ole peruspalveluiden tai lastensuojelun avohuollon keinoin pystytty vastaamaan.
Tutkimusaineisto on kokonaisaineisto kolmen vuoden ajalta. Se koostuu eräässä eteläsuomalaisessa keskisuuressa kaupungissa vuosina 2005–2007 tehdyistä LsL 16§:n mukaisista 49 huostaanottopäätöksestä. Päätöksistä on poimittu lastensuojelun asiakkuudesta kertovia asioita sekä huostaanottoon johtaneita ongelmia. Tutkimus on luonteeltaan sekä laadullinen että määrällinen ja tutkimusmetodeina on käytetty sekä tilastollisia menetelmiä että aineistolähtöistä sisällön analyysiä.
Huostaanottopäätöksistä ilmeni, että suurimmat lapsuutta uhkaavat asiat olivat vanhemmuuteen liittyvät vaikeudet, vanhempien alkoholinkäyttö, lapsen psyykkinen oireilu, perheenjäsenten väliset ristiriidat sekä lapsen rajaton käytös. Merkittävänä tuloksena voi pitää sitä, että lasten hyvinvointia uhkaavat asiat voidaan nähdä liittyvän hyvin selkeästi postmodernille yhteiskunnalle ominaisiin piirteisiin. Näitä ovat elämän epävarmuuden lisääntyminen ja sen seurauksena sosiaalisten roolien hämärtyminen sekä yksilöllisen identiteetin heikkeneminen.
Tutkimuksesta nousi esille hyvinvointipainotteisen lastensuojelumallin toimiminen 2000-luvulla. Lastensuojelun avohuollon asiakkuuksien kestot sekä avohuollon tukitoimenpiteiden määrä ja tarjonta puoltavat vahvasti lastensuojelun asemaa sosiaalipalveluiden joukossa. Toisaalta myös näkökulma 2000-luvun lapsuutta koskevista uhkista käsin puoltaa lastensuojelun hyvinvointipainotteista mallia. Perheet tarvitsevat yhä enemmän yksilöllistä apua ja tukea arkipäiväänsä toteuttaakseen yksilöllisiä elämänprojektejaan. Toisaalta perheenjäsenet yksilöinä tarvitsevat tukea toteuttaa niitä mahdollisuuksia, joiden avulla he voivat vastata eteen tuleviin riskeihin. Lastensuojelun haasteena on samanaikaisesti ottaa huomioon perheenjäsenten yksilölliset näkökulmat sekä koko perheen hyvinvointi.
Asiasanat: lastensuojelu, huostaanotto, postmoderni yhteiskunta, uhka, riski, lapsen etu
Suomalainen lastensuojelu perustuu hyvinvointipainotteiseen malliin, jossa keskeistä on lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen, ongelmien ennaltaehkäiseminen ja tukitoimien vapaaehtoisuus. Tarkastelemalla lapsuuden uhkia huostaanottojen näkökulmasta voidaan nähdä ne asiat, jotka ovat muodostuneet lapsille niin suuriksi uhiksi, ettei niihin ole peruspalveluiden tai lastensuojelun avohuollon keinoin pystytty vastaamaan.
Tutkimusaineisto on kokonaisaineisto kolmen vuoden ajalta. Se koostuu eräässä eteläsuomalaisessa keskisuuressa kaupungissa vuosina 2005–2007 tehdyistä LsL 16§:n mukaisista 49 huostaanottopäätöksestä. Päätöksistä on poimittu lastensuojelun asiakkuudesta kertovia asioita sekä huostaanottoon johtaneita ongelmia. Tutkimus on luonteeltaan sekä laadullinen että määrällinen ja tutkimusmetodeina on käytetty sekä tilastollisia menetelmiä että aineistolähtöistä sisällön analyysiä.
Huostaanottopäätöksistä ilmeni, että suurimmat lapsuutta uhkaavat asiat olivat vanhemmuuteen liittyvät vaikeudet, vanhempien alkoholinkäyttö, lapsen psyykkinen oireilu, perheenjäsenten väliset ristiriidat sekä lapsen rajaton käytös. Merkittävänä tuloksena voi pitää sitä, että lasten hyvinvointia uhkaavat asiat voidaan nähdä liittyvän hyvin selkeästi postmodernille yhteiskunnalle ominaisiin piirteisiin. Näitä ovat elämän epävarmuuden lisääntyminen ja sen seurauksena sosiaalisten roolien hämärtyminen sekä yksilöllisen identiteetin heikkeneminen.
Tutkimuksesta nousi esille hyvinvointipainotteisen lastensuojelumallin toimiminen 2000-luvulla. Lastensuojelun avohuollon asiakkuuksien kestot sekä avohuollon tukitoimenpiteiden määrä ja tarjonta puoltavat vahvasti lastensuojelun asemaa sosiaalipalveluiden joukossa. Toisaalta myös näkökulma 2000-luvun lapsuutta koskevista uhkista käsin puoltaa lastensuojelun hyvinvointipainotteista mallia. Perheet tarvitsevat yhä enemmän yksilöllistä apua ja tukea arkipäiväänsä toteuttaakseen yksilöllisiä elämänprojektejaan. Toisaalta perheenjäsenet yksilöinä tarvitsevat tukea toteuttaa niitä mahdollisuuksia, joiden avulla he voivat vastata eteen tuleviin riskeihin. Lastensuojelun haasteena on samanaikaisesti ottaa huomioon perheenjäsenten yksilölliset näkökulmat sekä koko perheen hyvinvointi.
Asiasanat: lastensuojelu, huostaanotto, postmoderni yhteiskunta, uhka, riski, lapsen etu