Evakkokarjalaisena Suomessa - Elämänkerrallinen tutkimus evakkokarjalaisista toisen maailmansodan jälkeen

Abstract

Selvitän tutkielmassani evakkokarjalaisten kasvua, sopeutumista ja selviytymistä Länsi-Suomeen talvi- ja jatkosodan jälkeisessä Suomessa. Tutkielmani lähestymistapa on elämänkerrallinen, narratiivinen tutkimus ja sen aineisto on koottu haastattelemalla. Myös aikalaisten muistelukirjoitukset ja elämänhistorialliset teokset kuuluvat aineistooni. Vaikka aineisto on kerätty haastattelemalla ja se on pirstaleista, siinä tulee esiin tarinallisuus ja kokemusten värittämä omakohtaisuus, sillä haastateltavat kertovat historiaa omasta; pienen ihmisen näkökulmasta.

Tällainen mikrohistorian tutkiminen on ollut meillä vähäistä, mutta se on viime vuosina saanut enemmän sijaa historian tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoite on saada evakkokarjalaisten oma ääni kuuluvaksi ja siksi olen haastatellut iäkkäitä henkilöitä, jotka ovat itse kokeneet evakkouden ja lapsuuden sota-aikana.

Tutkielma kuvaa elämää sota-ajan Suomessa aikalaisten kokemana. Akkulturaatiota olen tutkinut prosessina, sillä sopeutuminen on ollut monitasoista haastattelemieni henkilöiden elämässä. Uskon sillä olevan vaikutteita myös yhteiskuntaamme ja sen rakentumiseen 1930-luvulta nykypäivään.

Elämänhistorialliset kuvaukset elämän varrelta aikalaisten kokemana ovat dramaattisuudessaan puhuttelevia ja koskettavia tarinoita elämästä yleensä. Näiden tarinoiden kautta voimme kuitenkin löytää uuden näkökulman myös Suomen historiaan ja oman yhteiskuntamme muotoutumiseen sekä ihmisen kykyyn kasvaa ja selviytyä.

Avainsanat: Siirtolaisuus, sopeutuminen, elämäkertatutkimus, narratiivisuus, muistitieto, lapsuus, siirtoväki, mikrohistoria