VANHUSTEN KOTIHOIDON TYÖNJAKO - osaamisen vai resurssien sanalemaa?

Abstract

Vanhusten kotihoidon työnjako on ajankohtainen kansallinen kysymys, joka nousee esille väestön ikääntyessä, resurssien vähentyessä ja työvoimapulan uhatessa. Työnjakoon vaikuttavat niin poliittiset linjaukset kuin koulutus ja työorganisaatioiden muutokset. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan vanhusten kotihoidon työnjakoa hyvinvointipoliittisen taustan valossa ja työpaikkatason työnjaon näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisena näkökulmana on käsitys työnjaosta neuvoteltuna sosiaalisena järjestyksenä. Erityistä huomiota kiinnitetään lähihoitajan rooliin työnjaossa. Empiirinen aineisto kerättiin neljässä ryhmähaastattelussa, joihin osallistui 16 työntekijää kahden eteläsuomalaisen kunnan kotihoidon toimintayksiköistä. Toinen kotihoidon toimintayksikkö toimi terveyskeskuskuntayhtymän ja toinen sosiaalitoimen alaisena. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla muodostaen työnjakomalleja. Tutkielma muodostuu kahdesta osasta: kirjallisuudesta ja lähihoitajien työnjaollista asemaa kotihoidossa tarkastelevasta tutkimusartikkelista.

Kotisairaanhoidon ja kotipalvelun yhdistäminen kotihoidoksi tapahtuu aina paikallisena ratkaisuna, minkä vuoksi työnjakomallit vaihtelevat. Hyvinvointipolitiikan eriytyneisyys vaikeuttaa vanhusten kotihoidon työnjaon selkiytymistä ja näin ollen työnjako neuvotellaan toimintayksiköissä. Työnjakomallit toteutuvat kotihoidon toimintayksiköissä sekä rinnakkaisina että päällekkäisinä. Työt saattavat jakautua tehtävä-, asiakas- ja tiimilähtöisesti sekä resurssien ja työntekijän ammatillisen osaamisen mukaan. Lähihoitajien asema ja rooli kotihoidon työnjaossa on selkiytymätön. Lähihoitajat on yhtäältä nostettu esille avaimena työnjakoon, koska heillä on koulutuksensa puolesta mahdollisuus liikkua yli sektorirajojen. Toisaalta kuitenkin lähihoitajat voivat jäädä hahmottomiksi työntekijöiksi muiden nimikkeiden taakse. Käytännön kotihoitotyössä resurssien vähentyessä ja työvoimapulan kasvaessa kouluttamattomalle työntekijälle voidaan antaa toimipaikkaisella koulutuksella samat oikeudet hoidollisiin tehtäviin kuin lähihoitajalle. Tulevaisuudessa kotihoidon organisaatioissa tulee kehittää työnjaon käytäntöjä työntekijän työssäjaksamisen, kotihoidon laadun ja alan vetovoimaisuuden lisäämiseksi.

Avainsanat: työnjako, vanhusten kotihoito, lähihoitaja, hyvinvointipolitiikka

Division of labour in home care of the elderly is a topical national issue, which emerges with the ageing population, decreasing resources and impending shortage of labour. Division of labour is influenced by both political choices and education and changes in the work organisation. This qualitative study examines the division of labour in home care of the elderly in the light of welfare policy and from the viewpoint of the workplace-level division of labour. The theoretical aspect of the study is the concept of division of labour as a negotiated social order. Special attention is paid to the role of the practical nurse in the division of labour. The empirical data was collected through four group interviews, which were attended by 16 employees from the home care units of two municipalities in Southern Finland. One of the home care units worked under the municipal federation of health centres and the other under the social services. The data was subjected to qualitative content analysis by forming labour division models. The study consists of two parts: literature and a research article examining the labour division position of the practical nurse in home care.

Combining home nursing and home services into home care always occurs as a local solution, which is why the models for the division of labour vary. Differentiation of welfare policy hinders the clarification of division of labour in home care of the elderly and thus the division of labour is negotiated in the operational units. The models of division of labour in the operational units of home care both concur and overlap. The work may be divided based on task, client and team, as well as according to resources and professional skills of the employee. The position and role of practical nurses in the home care division of labour is blurred. On one hand, the practical nurses have been seen as key to the division of labour because due to their training, they have a chance to move over the sectoral borders. On the other hand, practical nurses may remain amorphous workers behind other titles. In the everyday home care, when resources decrease and shortage of labour increases, through workplace-specific training, the untrained personnel may be given the same rights to care-giving tasks as the practical nurses. In the future, home care organization needs to develop labour division practices in order to avoid burnout, and improve home care quality and attraction of the sector.

Keywords: Division of labour, home care of the elderly, practical nurse, welfare policy