Aikuispotilaiden läheisten kokemuksia hoitotyöntekijöiltä saadusta tuesta
AURA, MINNA (2008)
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19398
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19398
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata aikuispotilaiden läheisten kokemuksia heidän saamastaan tuesta hoitotyöntekijöiltä. Perheen tukeminen muodostui kolmesta eri osa-alueesta, jotka ovat kohtaaminen, tiedonsaanti sekä perheen hoitoon osallistuminen.
Tutkimuksessa käytettiin ”Perheiden tuki” -mittaria, joka on kehitetty Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen Perhehoitotyön tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Mittarilla on mahdollista arvioida perheiden hoitohenkilökunnalta saamaa tukea perheiden omasta näkökulmasta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon eri alueilla. Mittari on strukturoitu ja väittämiin liittyvät vastausvaihtoehdot ovat Likert-asteikollisia. Mittarissa on yksi avoin kysymys.
Tutkimusaineisto kerättiin itse täytettävällä kyselylomakkeella 1.1.2007 - 31.12.2007 kolmen eri sairaanhoitopiirin alueella. Tutkimus kuuluu Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen koordinoimaan verkostohankkeeseen. Tutkimusjoukon muodostivat 218 aikuisen potilaan läheistä. Vastausprosentti oli 28 %. Aineiston keruu tapahtui harkinnanvaraisella otannalla. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin varianssianalyysia, t-testiä, Mann Whitney sekä Kruskall Wallis -testejä.
Läheiset kokivat kohtaamisen hoitohenkilöstön kanssa myönteisenä, turvallisena sekä kunnioittavana. Tyytyväisiä oltiin potilaan terveydentilasta saatuun tietoon, tyytymättömiä tiedon saantiin liittyen läheisten omaan jaksamiseen. Läheiset olivat tyytyväisiä myös mahdollisuuteen osallistua potilaan hoitoon. Läheisen ja potilaan asumismuoto sekä asumisetäisyys olivat yhteydessä läheisten hoitoon osallistumiseen ja kohtaamiseen hoitotyöntekijöiden kanssa. Omahoitajuudella todettiin olevan myös positiivinen yhteys kohtaamisen kokemiseen. Läheisten toivomat tuen muodot liittyivät tiedonsaantiin, kohtaamiseen, hoitotyöhön, käyttäytymiseen, avun järjestämiseen sekä ryhmätoimintaan.
Läheiset tarvitsevat enemmän tukea omaan jaksamiseensa. He toivoivat niin potilaan kuin läheisten kuulemista, huomioimista, tukemista sekä mahdollisuutta osallistua perheenjäsenen hoitamisen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Läheiset odottivat hoitohenkilökunnan aloitetta keskusteluun, mutta tilanteen vakavuus vaikutti läheisiin myös niin, etteivät he välttämättä osanneet kysyä hoitohenkilökunnalta mitään.
Avainsanat: perhehoitotyö, läheinen, perheen tukeminen
Tutkimuksessa käytettiin ”Perheiden tuki” -mittaria, joka on kehitetty Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen Perhehoitotyön tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Mittarilla on mahdollista arvioida perheiden hoitohenkilökunnalta saamaa tukea perheiden omasta näkökulmasta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon eri alueilla. Mittari on strukturoitu ja väittämiin liittyvät vastausvaihtoehdot ovat Likert-asteikollisia. Mittarissa on yksi avoin kysymys.
Tutkimusaineisto kerättiin itse täytettävällä kyselylomakkeella 1.1.2007 - 31.12.2007 kolmen eri sairaanhoitopiirin alueella. Tutkimus kuuluu Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen koordinoimaan verkostohankkeeseen. Tutkimusjoukon muodostivat 218 aikuisen potilaan läheistä. Vastausprosentti oli 28 %. Aineiston keruu tapahtui harkinnanvaraisella otannalla. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin varianssianalyysia, t-testiä, Mann Whitney sekä Kruskall Wallis -testejä.
Läheiset kokivat kohtaamisen hoitohenkilöstön kanssa myönteisenä, turvallisena sekä kunnioittavana. Tyytyväisiä oltiin potilaan terveydentilasta saatuun tietoon, tyytymättömiä tiedon saantiin liittyen läheisten omaan jaksamiseen. Läheiset olivat tyytyväisiä myös mahdollisuuteen osallistua potilaan hoitoon. Läheisen ja potilaan asumismuoto sekä asumisetäisyys olivat yhteydessä läheisten hoitoon osallistumiseen ja kohtaamiseen hoitotyöntekijöiden kanssa. Omahoitajuudella todettiin olevan myös positiivinen yhteys kohtaamisen kokemiseen. Läheisten toivomat tuen muodot liittyivät tiedonsaantiin, kohtaamiseen, hoitotyöhön, käyttäytymiseen, avun järjestämiseen sekä ryhmätoimintaan.
Läheiset tarvitsevat enemmän tukea omaan jaksamiseensa. He toivoivat niin potilaan kuin läheisten kuulemista, huomioimista, tukemista sekä mahdollisuutta osallistua perheenjäsenen hoitamisen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Läheiset odottivat hoitohenkilökunnan aloitetta keskusteluun, mutta tilanteen vakavuus vaikutti läheisiin myös niin, etteivät he välttämättä osanneet kysyä hoitohenkilökunnalta mitään.
Avainsanat: perhehoitotyö, läheinen, perheen tukeminen