Tavallista äitiyttä lisämaustein - naisten kokemuksia adoptioäitiydestä
TUOMI, PAULA; NIEMELÄ, LIISA (2008)
TUOMI, PAULA
NIEMELÄ, LIISA
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-10-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19392
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19392
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee adoptioäitien äitiyden kokemuksia. Äitiyttä on tutkittu melko paljon viime vuosikymmeninä, mutta adoptioäitiys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Myöskään adoptiotutkimus ei ole keskittynyt adoptioäitien äitiyteen. Adoptio on kuitenkin edelleen asia, joka puhuttaa ihmisiä yhä enemmän ja enemmän. Kuten tutkielmastamme käy ilmi, edelleenkin adoptioäidit joutuvat kokemaan muiden ihmisten epäilyjä ja ennakkoluuloja heidän äitiyttään kohtaan. Olemme pyrkineet tällä tutkimuksella saattamaan adoptioäitien oman äänen kuuluviin. Haluamme osaltamme hälventää niitä ennakkoluuloja, joita adoptioäidit kohtaavat. Tutkielmastamme käy ilmi, että adoptioäitiys on tavallista äitiyttä lisämaustein.
Tutkimuskysymyksiämme oli kaksi: 1. Miten adoptioäitiys määrittyy adoptioäitien kirjoituksissa eri yhteyksissä ja millaisia suhteita näiden määritelmien välille muodostuu sekä 2. Millainen on adoptioäidin äitiyden identiteetti edellä mainituissa kirjoituksissa? Tutkimusaineistomme koostuu kymmenen adoptioäidin kirjoituksesta. Aineiston analysoimisessa olemme käyttäneet kehysanalyysiä. Adoptioäitien kirjoitukset olemme jakaneet neljään kehykseen: menneisyyden kehys, ensikohtaamisen kehys, arjen kehys ja haasteellisuuden kehys. Näiden kehysten avulla olemme luoneet adoptioäitien äitiyden identiteettejä heidän eri elämän tilanteissaan ja kohtaamissaan haasteissaan. Lopuksi olemme tutkineet millaisia suhteita eri kehysten välille voidaan muodostaa.
Suurimmalla osalla meille kirjoittaneista adoptioäideistä adoption taustalla oli lapsettomuus ja rankat lapsettomuushoidot. Adoptioäitien lukuisat unet ja haaveet lapsesta toteutuivat adoptioäidin ja lapsen ensikohtaamisessa. Lapsen koettiin olevan suuri lahja. Vaikka lapsen saaminen erosikin siitä, miten useimmat suomalaiset naiset lapsen saavat, adoptioäidit halusivat korostaa olevansa aivan tavallisia äitejä. Heidän arkensa lapsiperheenä ei eronnut mitenkään muiden lapsiperheiden arjesta. Adoptioäidit ovat ruoanlaittajia, pyykinpesijöitä, mutta myös lasta suojelevia ja huolta pitäviä vanhempia. Kuitenkin adoptioäitiydessä on myös haasteita, joita biologiseen äitiyteen ei liity. Adoptioperheen elämässä kulkee aina mukana lapsen biologiset vanhemmat, sekä adoptioäidin ja adoptiolapsen mielessä että myös perheen arjessa. Adoptioäidit kokivat riittämättömyyttä oman äitiytensä kanssa, koska he eivät koskaan voisi täysin korvata sitä menetystä mitä lapsi on joutunut elämässään kokemaan menettäessään biologiset vanhempansa. Prosessi adoptioäidiksi oli naisilla pitkä eikä se vielä ollut päättynyt. Tutkimuksemme adoptioäitien rakkaus lastaan kohtaan ja oman äitiyden kehittyminen jatkaa edelleen kasvamistaan.
Avainsanat: adoptio, äitiys, adoptioäitiys, kokemus, kehysanalyysi
Tutkimuskysymyksiämme oli kaksi: 1. Miten adoptioäitiys määrittyy adoptioäitien kirjoituksissa eri yhteyksissä ja millaisia suhteita näiden määritelmien välille muodostuu sekä 2. Millainen on adoptioäidin äitiyden identiteetti edellä mainituissa kirjoituksissa? Tutkimusaineistomme koostuu kymmenen adoptioäidin kirjoituksesta. Aineiston analysoimisessa olemme käyttäneet kehysanalyysiä. Adoptioäitien kirjoitukset olemme jakaneet neljään kehykseen: menneisyyden kehys, ensikohtaamisen kehys, arjen kehys ja haasteellisuuden kehys. Näiden kehysten avulla olemme luoneet adoptioäitien äitiyden identiteettejä heidän eri elämän tilanteissaan ja kohtaamissaan haasteissaan. Lopuksi olemme tutkineet millaisia suhteita eri kehysten välille voidaan muodostaa.
Suurimmalla osalla meille kirjoittaneista adoptioäideistä adoption taustalla oli lapsettomuus ja rankat lapsettomuushoidot. Adoptioäitien lukuisat unet ja haaveet lapsesta toteutuivat adoptioäidin ja lapsen ensikohtaamisessa. Lapsen koettiin olevan suuri lahja. Vaikka lapsen saaminen erosikin siitä, miten useimmat suomalaiset naiset lapsen saavat, adoptioäidit halusivat korostaa olevansa aivan tavallisia äitejä. Heidän arkensa lapsiperheenä ei eronnut mitenkään muiden lapsiperheiden arjesta. Adoptioäidit ovat ruoanlaittajia, pyykinpesijöitä, mutta myös lasta suojelevia ja huolta pitäviä vanhempia. Kuitenkin adoptioäitiydessä on myös haasteita, joita biologiseen äitiyteen ei liity. Adoptioperheen elämässä kulkee aina mukana lapsen biologiset vanhemmat, sekä adoptioäidin ja adoptiolapsen mielessä että myös perheen arjessa. Adoptioäidit kokivat riittämättömyyttä oman äitiytensä kanssa, koska he eivät koskaan voisi täysin korvata sitä menetystä mitä lapsi on joutunut elämässään kokemaan menettäessään biologiset vanhempansa. Prosessi adoptioäidiksi oli naisilla pitkä eikä se vielä ollut päättynyt. Tutkimuksemme adoptioäitien rakkaus lastaan kohtaan ja oman äitiyden kehittyminen jatkaa edelleen kasvamistaan.
Avainsanat: adoptio, äitiys, adoptioäitiys, kokemus, kehysanalyysi