"We've always been criminals. We have to be criminals." - Supersankarisarjakuva ja ei-sallitun kertomuksen ulottuvuudet Frank Millerin teoksessa Batman: The Dark Knight Returns

Abstract

SIVUAINELAUDATUR

Yleisen kirjallisuustieteen sivuainetutkielmassani tutkin ja analysoin ei-sallitun kertomuksen käsitettä erityisesti supersankarisarjakuvan kautta. Tutkimuksessani ei-sallittu kertomus määrittyy nimenomaan sarjallisen fiktion parissa käytettäväksi käsitteeksi, jonka avulla voidaan tunnistaa tiettyjä genren parissa vakiintuneita merkityksiä ja jonka avulla voidaan samalla haastaa esimerkiksi supersankarisarjakuvan perinteistä lukutapaa. Ei-sallittu kertomus vastustaa hegemonista luentaa, ja on näin tietoinen lukijoiden odotuksista ja genren rajoituksista. Ei-sallitun kertomuksen kautta on mahdollista uudentaa perinteisiä kertomuksia ja tuottaa uusia, rajoja rikkovia tulkintoja.

Tutkimuksessani pyrin ensin määrittelemään ei-sallitun kertomuksen käsitettä kirjallisuudentutkimuksen viitekehyksessä, ja solmimaan käsitteen nimenomaan supersankarisarjakuvan yhteyteen. Lukijan rooli ei-sallitun kertomuksen yhteydessä osoittautuu keskeiseksi, sillä lukijuuden ja genrerajojen välinen yhteys on juuri se, mikä määrittelee sallitun ja kielletyn rajat. Keskeisimmiksi supersankarisarjakuvan ei-sallituksi kertomuksiksi työssäni nousevat supersankarin ja ideologian suhde sekä sankarin ja rikollisen rajojen hämärtyvyys. Supersankarin poliittisuus on olennainen osa sankarin ongelmallista luonnetta, sillä supersankari joutuu toistuvasti rikkomaan lakia ylläpitääkseen lakia, mikä asettaa tämän lain ja politiikan rajapinnalle. Supersankari sijaitsee agambenilaisessa poikkeustilassa, jossa lain säädäntövalta ja lain toimeenpanovalta ovat erillään toisistaan. Sankari on yhä harvemmin sankari yhteisönsä silmissä, ja näin myös sankarin ja rikollisen ero alkaa hämärtyä.

Kohdetekstinä tutkimuksessani kuljetan Frank Millerin sarjakuvateosta Batman: The Dark Knight Returns (1986), joka juuri ei-sallittua kertomusta toteuttamalla luo uudenlaisen supersankaritarinan. Miller purkaa Batmanin hahmon myyttiä, leikittelee hahmoon liittyvillä vakiintuneilla merkityksillä ja rakentaa näin uuden, synkemmän ja moniulotteisemman supersankarin. Teos nostaa esille supersankaruuden ongelmallisen luonteen juuri sankarin suhteessa lakiin, ja korostaa myös sankarin ja rikollisen suhteen rajojen häilyvyyttä. Millerin uudelleentulkinta ei jää vain juonen tasolle, vaan myös teoksen visuaalinen kerronta rikkoo perinteisemmän sarjakuvakerronnan rajoja. Näin ei-sallitun kertomuksen voi ulottaa myös visuaaliseen kerrontaan.

Poikkeustilan käsitettä voi myös soveltaa sarjakuvan kerrontaan, sillä äänen ja liikeen esittäminen äänettömässä ja staattisessa mediumissa voidaan tulkita eräänlaisena visuaalisena poikkeustilana, jossa kuvan ja sanan valtasuhteet muotoutuvat uudestaan.

ASIASANAT: ei-sallittu kertomus, supersankari, sarjakuva, poikkeustila, Batman