Kauhean suuri ihme ja hämmästys - tapaustutkimus asiantuntijuuden kyseenalaistumisesta Kangasalan Kirkkojärvellä
PELTOMAA, JUHA (2008)
2008
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-09-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19375
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19375
Tiivistelmä
Tutkielma on tapaustutkimus Kangasalan Kirkkojärveen syksyllä 2004 muutaman kuntalaisen toimesta levitetyn aineen aiheuttamasta tapahtumaketjusta. Pirkanmaan ympäristökeskus joutui epäämään aineen jatkolevityssuunnitelmat keväällä 2005 perustuen järven Natura-statukseen sekä riittämättömiin tietoihin aineesta ja sen vaikutusmekanismeista. Järven yllättäen kirkastuttua kesällä 2006 ympäristökeskuksen toiminta kyseenalaistui ja aiemmin kunnostuskelvottomaksi oletetun järven kunnostus alkoi näyttää mahdolliselta. Vesistöasiantuntijat olivat hyvin erimielisiä järven kirkastumisen syistä suhtautuen kuitenkin yksimielisen skeptisesti levitetyn aineen osallisuudesta kirkastumiseen.
Työn keskeiseksi tutkimuskysymykseksi on muotoutunut, miten sekä toteuttamistavaltaan että monella lailla vaikutuksiltaan yllättävä mikrobiliuoksen levittäminen törmäsi ympäristö- ja kuntahallinnon vakiintuneisiin käytäntöihin ja toimintatapoihin. Tutkimus perustuu kymmeneen teemahaastatteluun. Haastatteluaineistosta on eritelty erilaisia järvestä ja aineen levityksestä löytyneitä tulkintakehyksiä, joiden kautta on pyritty löytämään vastauksia tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on toiminut kehysten lisäksi tiedon, asiantuntijuuden ja käytäntöjen käsitteisiin liittyvä tematiikka.
Tutkimus osoittaa, miten haasteellista perinteisesti rakentuvaan tieteelliseen asiantuntijuuteen perustavien viranomaisten on suhtautua yllätyksellisyyteen ja päivittäisen agendan ulkopuolelta tuleviin tapauksiin. Tässä tapauksessa yksityishenkilön levittämä aine sai aikaan viranomaistiedon ja -asiantuntijuuden haastavaa vasta-asiantuntijuutta, joka oli kyllin vahvaa, jotta se saattoi uskottavasti haastaa paikallisen ympäristöviranomaisen aseman. Medialla oli tässä prosessissa varsin vahva rooli.
Keskeisin huomio tutkimuksen johtopäätöksissä on viranomaisen perinteiseen asiantuntijuuteen kohdistuvat paineet sekä viranomaisen käytäntöjen jäykkyys suhteessa konteksti- ja tulkintaherkkyyttä vaativiin ympäristökysymyksiin. Asiantuntijuus rakentuu nykypäivänä entistä enemmän vuorovaikutuksen pohjalle ja tämän kehityksen valossa viranomaisen tulisi herkistyä entisestään säilyttääkseen legitimaation tehtäviensä hoitamisessa.
ASIASANAT:
kansalaisosallistuminen, asiantuntijuus, tiedon tuotanto, ympäristöhallinto
Työn keskeiseksi tutkimuskysymykseksi on muotoutunut, miten sekä toteuttamistavaltaan että monella lailla vaikutuksiltaan yllättävä mikrobiliuoksen levittäminen törmäsi ympäristö- ja kuntahallinnon vakiintuneisiin käytäntöihin ja toimintatapoihin. Tutkimus perustuu kymmeneen teemahaastatteluun. Haastatteluaineistosta on eritelty erilaisia järvestä ja aineen levityksestä löytyneitä tulkintakehyksiä, joiden kautta on pyritty löytämään vastauksia tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on toiminut kehysten lisäksi tiedon, asiantuntijuuden ja käytäntöjen käsitteisiin liittyvä tematiikka.
Tutkimus osoittaa, miten haasteellista perinteisesti rakentuvaan tieteelliseen asiantuntijuuteen perustavien viranomaisten on suhtautua yllätyksellisyyteen ja päivittäisen agendan ulkopuolelta tuleviin tapauksiin. Tässä tapauksessa yksityishenkilön levittämä aine sai aikaan viranomaistiedon ja -asiantuntijuuden haastavaa vasta-asiantuntijuutta, joka oli kyllin vahvaa, jotta se saattoi uskottavasti haastaa paikallisen ympäristöviranomaisen aseman. Medialla oli tässä prosessissa varsin vahva rooli.
Keskeisin huomio tutkimuksen johtopäätöksissä on viranomaisen perinteiseen asiantuntijuuteen kohdistuvat paineet sekä viranomaisen käytäntöjen jäykkyys suhteessa konteksti- ja tulkintaherkkyyttä vaativiin ympäristökysymyksiin. Asiantuntijuus rakentuu nykypäivänä entistä enemmän vuorovaikutuksen pohjalle ja tämän kehityksen valossa viranomaisen tulisi herkistyä entisestään säilyttääkseen legitimaation tehtäviensä hoitamisessa.
ASIASANAT:
kansalaisosallistuminen, asiantuntijuus, tiedon tuotanto, ympäristöhallinto