JULKISUUSKUVAN RETORIIKKAA - Kirkkoherra Petri Hiltusen asemointi naispappeuskiistassa Kouvolan Sanomissa
LEHRBÄCK, MINNA (2008)
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19334
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19334
Tiivistelmä
Tutkimukseni kohteena on kirkkoherra Petri Hiltusen julkisuuskuva naispappeuskiistan aikana 1.7.2002–30.3.2003 Kouvolan Sanomissa. Aineistonani on 44 Kouvolan Sanomien juttua, joita analysoin Chaïm Perelmanin uutta retoriikkaa käyttäen. Jutut piirtävät tarinan kaaren: naispappeutta vastustavasta Hiltusesta tehdään kantelu, johon tulee ratkaisu tutkimani ajanjakson lopussa.
Argumentaatio on valintaa. Tutkin retorisella analyysilla millaisia argumentaation muotoja, retorisia keinoja, juttuihin on valittu – ja mitä ne viestittävät. Samalla jutut piirtävät julkisuuskuvaa, kirkkoherra Petri Hiltusesta. Tarkastelen myös millaiseksi se piirtyy retoristen valintojen takia.
Tarkastelen Perelmanin kvasiloogisia, todellisuuden rakenteen perustuvia ja todellisuutta rakentavia argumentteja sekä hieman argumenttien takana vaikuttavia sääntöjä. Sivuan hieman myös journalismin intressejä ja mediaretoriikkaa ja käsittelen hieman eroamiskysymystä.
Vaikka kielteiset määreet ovat Hiltusen julkisuuskuvassa enemmistössä, kuva on silti monimuotoinen. Julkisuuskuvaltaan Hiltusen piirtyy esiin mieltään osoittavana naispappeuden vastustajana. Toisaalta Hiltunen asemoidaan myös perheenisänä.
Teksti vetoaa naispappien puolesta ”yleiseen oikeustajuun” ja common senseen. Syy-seuraussuhteita tarkastelemalla esiin nousi se, että naispappien lähtö on osittain Hiltusen syytä. Henkilö ja teot -argumentoinnin tarkastelu paljasti, että julkisuuskuvaltaan Hiltunen on syrjijä.
Auktoriteettiin vedotaan naispappeuskantaa perustellessa. Sodankäyntiin viittaavia metaforia käytettiin paljon kuvaamaan seurakunnan kahtiajakautumista. Tekstit sisältävät viittauksia Raamattuun. Myös metaforat nousevat kristillisestä kuvastosta.
Vaikka Hiltunen sai vapauttavan tuomion, siitä kertovassa pääkirjoituksessa näkökulmaksi on valittu tuomion ihmettely.
Tutkimusta olisi mielenkiintoista jatkaa kuvien tutkimuksen tai argumenttien taustalla vaikuttavien arvojen tutkimuksella.
Argumentaatio on valintaa. Tutkin retorisella analyysilla millaisia argumentaation muotoja, retorisia keinoja, juttuihin on valittu – ja mitä ne viestittävät. Samalla jutut piirtävät julkisuuskuvaa, kirkkoherra Petri Hiltusesta. Tarkastelen myös millaiseksi se piirtyy retoristen valintojen takia.
Tarkastelen Perelmanin kvasiloogisia, todellisuuden rakenteen perustuvia ja todellisuutta rakentavia argumentteja sekä hieman argumenttien takana vaikuttavia sääntöjä. Sivuan hieman myös journalismin intressejä ja mediaretoriikkaa ja käsittelen hieman eroamiskysymystä.
Vaikka kielteiset määreet ovat Hiltusen julkisuuskuvassa enemmistössä, kuva on silti monimuotoinen. Julkisuuskuvaltaan Hiltusen piirtyy esiin mieltään osoittavana naispappeuden vastustajana. Toisaalta Hiltunen asemoidaan myös perheenisänä.
Teksti vetoaa naispappien puolesta ”yleiseen oikeustajuun” ja common senseen. Syy-seuraussuhteita tarkastelemalla esiin nousi se, että naispappien lähtö on osittain Hiltusen syytä. Henkilö ja teot -argumentoinnin tarkastelu paljasti, että julkisuuskuvaltaan Hiltunen on syrjijä.
Auktoriteettiin vedotaan naispappeuskantaa perustellessa. Sodankäyntiin viittaavia metaforia käytettiin paljon kuvaamaan seurakunnan kahtiajakautumista. Tekstit sisältävät viittauksia Raamattuun. Myös metaforat nousevat kristillisestä kuvastosta.
Vaikka Hiltunen sai vapauttavan tuomion, siitä kertovassa pääkirjoituksessa näkökulmaksi on valittu tuomion ihmettely.
Tutkimusta olisi mielenkiintoista jatkaa kuvien tutkimuksen tai argumenttien taustalla vaikuttavien arvojen tutkimuksella.