Vaikeneminen on uraania - Valta, ideologia ja organisoitu vastuuttomuus Helsingin Sanomien ja Karjalaisen uraanikaivoskirjoittelussa vuosina 2006 ja 2007

Abstract

Kiinnostus Suomen uraanivarantoja kohtaan kasvoi räjähdysmäisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen johtuen uraanin maailmanmarkkinahinnan jyrkästä noususta ja Suomen vanhentuneen kaivoslain alalla toimiville yhtiöille tarjoamista mahdollisuuksista. Uraania etsitään eri puolilla Suomea, ja myös merkittäviä poliittisia päätöksiä on tehty: lokakuussa 2006 ranskalaiselle Arevalle myönnettiin valtauslupa Enoon ja Kontiolahdelle Pohjois-Karjalaan sekä tammikuussa 2007 samalta yhtiöltä evättiin valtausoikeudet Uudellemaalle.

Luonnollisesti media on ollut mukana seuraamassa Suomen viimeaikaista uraanibuumia. Tässä pro gradu -tutkielmassani olen selvittänyt, miten sanomalehdistä Karjalainen ja Helsingin Sanomat ovat suoriutuneet roolistaan tiedotusvälineinä vuosina 2006 ja 2007, ja kuinka erilaiseksi niiden journalismi tästä aiheesta muotoutui. Uutisten ja taustajuttujen lisäksi olen valinnut tutkimukseni piiriin mukaan myös molempien lehtien omat ja ulkopuolisten (yleisön) mielipidekirjoitukset: onko niissä ollut eroja lehtien välillä ja toisaalta, ovatko yleisönosastokirjoitukset heijastelleet erilaista ilmapiiriä asian suhteen kuin lehtien itsensä tekemät uutiset? Millaisia painotuksia erilaiset lähestymistavat ja näkökulmat ovat lehdissä saaneet? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin olen hakenut vastauksia määrällisen sisällönerittelyn, laadullisen analyysin sekä eri toimijoiden haastattelujen kautta.

Kaivosyhtiöt esiintyvät mielellään julkisuudessa ja järjestävät tutkimuksistaan innokkaasti tiedotustilaisuuksia. Usein ne korostavat jutuissaan uraanikaivoksen perustamisen epätodennäköisyyttä. Tiedotusvälineet näyttävät herkästi toistavan näitä näkemyksiä. Kaikki toimijat eivät kuitenkaan halua olla esillä julkisuudessa: miksi esimerkiksi poliitikot pysyttelevät näissä asioissa piilossa ja miksi he eivät halua ottaa selkeää kantaa uraanikaivoksen perustamisen puolesta tai sitä vastaan? Onko heiltä näitä kantoja median toimesta edes kunnolla kysytty? Ja onko media laiminlyönyt ehkä joiden muiden tahojen (esimerkiksi yliopistojen ja tieteen edustajien) kuulemisen tyystin?

Journalismi ei voi koskaan olla riippumatonta. Lukuisat eri tekijät vaikuttavat julkaistavien juttujen sisältöön. Valtaa myös käytetään tietoisesti hyväksi julkisuuden välityksellä. Onko näin tehty uraanikaivosjulkisuudessa? Jos on, ketkä ovat niin tehneet? Riippumattomuus, tasapuolisuus ja objektiivisuus kuuluvat kuitenkin journalismin ihanteisiin – ovatko nämä ihanteet toteutuneet uraanikaivosasioista kirjoitettaessa?

Jokseenkin kaikki asiat voitaisiin aina tehdä paremmin kuin ne on tehty. Olisiko journalismi uraanikaivoasioissa voinut olla parempaa ja jos, niin miten? Voisiko se olla parempaa tulevaisuudessa, ja jos, niin miten?

Asiasanat: uraani, kaivos, kaivoslaki, valtaus, toimija, ideologia, valta, julkisuus, journalismi, lähde, kehys, riski, uhka, ympäristö, luonto, suojelu