Rajoitettu riemu: Interaktiivisuus Helsingin Sanomien verkkoreportaaseissa 1998–2007
RAIVIO, JARMO (2008)
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-07-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19305
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19305
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee Helsingin Sanomien verkkoreportaaseja, eli
webortaaseja. Verkkoreportaasi on journalistinen ilmaisumuoto, jossa yhdistää teksti, kuva, ääni ja liikkuva kuva yhdistyvät tietoverkkomaisiin ominaisuuksiin.
Pidän vuorovaikutteisuutta eli interaktiivisuutta verkkoreportaasien keskeisenä ominaisuutena. Analysoinkin tutkimuksessani, miten webortaasien interaktiivisuus muuttui lajityypin kehittyessä. Tutkimusaineistona käytin 15 webortaasia vuosilta 1998-2007.
Kartoitin, miten aiemmassa tutkimuksessa on mitattu verkkosivujen
vuorovaikutteisuutta. Mikään valmiista malleista ei osoittautunut toimivaksi verkkoreportaasien interaktiivisuuden arvioimisessa, joten loin oman mallini.
Käytin sen pohjana Heeterin määritelmää interaktiivisuuden viestintävälineen teknisenä ominaisuutena. Hioin luomani interaktiivisuuden mittarin toimivuutta tekemällä koeanalyysit
kolmesta aineiston webortaasista. Niiden perusteella tein muutoksia mittariin.
Tutkimukseni perusteella Helsingin Sanomien verkkoreportaasien interaktiivisuus väheni samalla kun niiden tekninen taso ja viimeistely paranivat. Interaktiivisuuden köyhtyminen oli sidoksissa Flash-tekniikan käyttöön verkkoreportaasien tekemisessä.
Ehdotan syyksi interaktiivisuuden vähenemiselle verkkoreportaasien sisällössä tapahtunutta muutosta tarinankerronnalliseen suuntaan. Vahva interaktiivisuus on ongelma tarinankerronnan kannalta, Helsingin Sanomien verkkoreportaaseissa tämä ongelma ratkaistiin rajoittamalla interaktiivisuutta.
ASIASANAT: VERKKOJOURNALISMI, VERKKOREPORTAASI,
INTERAKTIIVISUUS, HELSINGIN SANOMAT, INTERNET
webortaaseja. Verkkoreportaasi on journalistinen ilmaisumuoto, jossa yhdistää teksti, kuva, ääni ja liikkuva kuva yhdistyvät tietoverkkomaisiin ominaisuuksiin.
Pidän vuorovaikutteisuutta eli interaktiivisuutta verkkoreportaasien keskeisenä ominaisuutena. Analysoinkin tutkimuksessani, miten webortaasien interaktiivisuus muuttui lajityypin kehittyessä. Tutkimusaineistona käytin 15 webortaasia vuosilta 1998-2007.
Kartoitin, miten aiemmassa tutkimuksessa on mitattu verkkosivujen
vuorovaikutteisuutta. Mikään valmiista malleista ei osoittautunut toimivaksi verkkoreportaasien interaktiivisuuden arvioimisessa, joten loin oman mallini.
Käytin sen pohjana Heeterin määritelmää interaktiivisuuden viestintävälineen teknisenä ominaisuutena. Hioin luomani interaktiivisuuden mittarin toimivuutta tekemällä koeanalyysit
kolmesta aineiston webortaasista. Niiden perusteella tein muutoksia mittariin.
Tutkimukseni perusteella Helsingin Sanomien verkkoreportaasien interaktiivisuus väheni samalla kun niiden tekninen taso ja viimeistely paranivat. Interaktiivisuuden köyhtyminen oli sidoksissa Flash-tekniikan käyttöön verkkoreportaasien tekemisessä.
Ehdotan syyksi interaktiivisuuden vähenemiselle verkkoreportaasien sisällössä tapahtunutta muutosta tarinankerronnalliseen suuntaan. Vahva interaktiivisuus on ongelma tarinankerronnan kannalta, Helsingin Sanomien verkkoreportaaseissa tämä ongelma ratkaistiin rajoittamalla interaktiivisuutta.
ASIASANAT: VERKKOJOURNALISMI, VERKKOREPORTAASI,
INTERAKTIIVISUUS, HELSINGIN SANOMAT, INTERNET