Kun kirjailijalla on väliä - Günter Grassin (tulkinta)auktoriteetti teoksessa "Im Krebsgang" ja sen vaikutus teoksen suomen-, ruotsin-, tanskan- ja englanninkieliseen käännökseen

Abstract

Tutkielman aiheena on kirjailijan auktoriteetti suhteessa hänen teostensa kääntämiseen. Taustaoletuksena tutkielmassa on, että kun käännetään arvostettua kirjailijaa, kääntäjän tätä kohtaan osoittama kunnioitus näkyy käännöksessä erityisesti alkuteoksen tyylin tarkkanan noudattamisena. Käännöstieteellisessa keskustelussa alavireessä oleva uskollisuuden käsite halutaan tässä nähdä positiivisessa merkityksessä osoituksena sekä kirjailijan että kääntäjän välisestä keskinäisestä kunnioituksesta ja arvostuksesta sekä luottamuksesta. Uskollisuus ymmärretään siis tässä jonakin muuna kuin puhtaana alistussuhteena, mutta samalla todetaan, että siihen liittyy aina myös vallan aspekti, jota ei voida tässäkään ohittaa. Tutkimusaineistona on saksalaisen kirjailijan Günter Grassin vuonna 2002 julkaistu kaunokirjallinen teos Im Krebsgang, joka käsittelee Saksan lähihistorian kiperiä teemoja fiktion ja paikoin myös lähes dokumentin omaisin keinoin, sekä teoksen suomen-, ruotsin-, tanskan- ja englanninkieliset käännökset.

Tutkielman teoreettisenä taustana toimivat käännöstieteellisessä keskustelussa esitetyt erilaiset näkemykset alkuteoksen ja sen kirjoittajan sekä käännöksen ja kääntäjän välisistä suhteista. Merkittävän tutkimuksellisen viitekehyksen muodostaa myös Grassin vuodesta 1978 järjestämät kääntäjäseminaarit, joiden vaikutusta käännöksiin pyritään arvioimaan. Kääntäjäseminaarit nähdään tässä osoituksena Grassin auktoriteetista käännöksiään kohtaan, mutta ne ovat myös huomattava kanava kirjailijan ja kääntäjän todelliselle kohtaamiselle, mikä voi hälventää jo keskiajan uskollisten tekstien kääntämisestä periytyvää ”alkuteoksen pelkoa”.

Varsinaisen vertailevan käännösanalyysin pohjana tutkimuksessa käytetään tyylin käsitettä, jonka problemaattisuus on syytä pitää tässäkin mielessä. Kääntäjien kunnioutuksen kirjailijaansa kohtaan oletetaan kuitenkin ilmenevän käännöksissä nimenomaan alkuteoksen tyylin tarkkana jäljentämisenä, joten tyylin käyttö analyysin pohjana on täten perusteltua. Tyyliä tarkastellaan niin sanaston kuin syntaksinkin tasolla. Lisäksi otetaan huomioon kirjailijan tyylille ominaineinen piirre käyttää voimakastakin puhekieltä kuvaamaan henkilöhahmojensa puhetta. Tyylin lisäksi tarkastellaan käännöksiä alkuteoksen historiallisesta näkökulmasta, eli katsotaan, kuinka kääntäjät ovat menetelleet erilaisten alkutekstin kulttuurille ja kielelle tyypillisten ilmausten suhteen.

Tutkimus osoittaa, että arvostettua kirjailijaa todella käännetään hyvin tarkasti, mutta samalla voidaan myös todeta, että kääntäjien ratkaisut ovat saattaneet olla hyvinkin erilaisia. Kääntäjät siis tuottavat eroja, siitä huolimatta, että pyrkivät olemaan käännöksessään tarkkoja tai uskollisia. Sanojen merkitystä ei voikaa täten kukaan omistaa, vaan ne muuttuvat aina uuden lukijan, kääntäjän, tilanteen tai ajan myötä.

Avainsanat: auktoriteetti, kaunokirjallisuuden kääntäminen, kunnioitus, kääntäjäseminaari, tyyli, uskollisuus, valta