Hic & Nunc - Nyt-hetken analyysia fysiikan, metafysiikan ja tajunnantutkimuksen näkökulmista
LIMNELL, PETTERI (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LIMNELL, PETTERI
2008
Filosofia - Philosophy
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-25Tiivistelmä
Ajan subjektiivinen kokemus on keskeinen osa ihmisen tajuntaa tai tietoisuutta. Tässä teoreettista filosofiaa koskevassa tutkielmassa tarkastellaan koetun ajan luonnetta – erityisesti nyt-hetkeä. Nyt-hetkeä verrataan sekä ajan metafysiikan A- ja B-sarjojen aikaan (J.M.E. McTaggartin klassisen analyysin pohjalta) että fysiikan objektiiviseen aikaan siten, kuin tämä ilmenee klassisen fysiikan maailmankuvassa. Klassisella fysiikalla tarkoitetaan tässä kaikkea ei-kvanttifysiikkaa. Keskeisenä pyrkimyksenä on hahmottaa kuvaa ihmisen ajantajun ja erityisesti nyt-hetken mahdollisesta fysikaalisesta perustasta. Olennaiset huomiot ovat tällöin siinä, että fysikalistisesta perspektiivistä ei osata vastata kysymyksiin siitä, miksi ja miten inhimillisellä subjektilla on etuoikeutettuja nyt-hetkiä, saati mikä nostaa subjektin tietoisuuteen yhden ja vain yhden hetken etuoikeutetuksi nyt-hetkeksi. Nyt on merkittävä tajunnan tai tietoisuuden esiintymismuoto, ja se vaatii teoreettisen selityksen. Fysiikan, tai ylipäätään modernin tieteen maailmankuva, ei suoraan selitä kvalitatiivista ajan kokemusta – saati mitään tietoista kokemusta.
Kaikki kokemus on väitetysti ajallista, ja ajallisen kokemuksen ydin on tässä hetkessä – nyt. A-teoreettisessa ajallisuuden metafysiikassa nyt-hetkellä on aivan keskeinen ontologinen asema, kun taas B-teorian aikamuodottomassa metafysiikassa nyt-hetken käsite korvautuu ilmauksella ”samanaikainen kuin”. Tutkielmassa osoitetaan, että A-teoreettinen nyt-hetki on informaatioar-voltaan suurempi kuin B-teoreettinen ilmaisu, ja että nyt-hetken käsite on inhimillisessä kielessä ja kokemuksessa korvaamaton. Kun tarkastellaan aikaa fysiikan kannalta, niin havaitaan että A-teoreettinen nyt ja B-teoreettinen ”samanaikaisuus” ovat molemmat yhtä ongelmallisia ilmaisuja. Toisaalta B-teoreettinen aika on ”objektiivisempaa” kuin A-teoreettinen aika, jonka metafyysinen ongelmallisuus on sen dynaamisuudessa. Tutkielmassa huomioidaan myös, että sekä fysiikka että kokemus viittaavat tietynlaiseen ajattomuuteen, jonka edessä nyt-hetki saa uudenlaista metafyysistä luonnetta. Sekä ajan ajallisuudella (engl. tensed time) että kokemuksella saattaa olla yhteinen, ajaton perusta.
Nyt-hetken kokemus liittyy läheisesti tajunnan ns. vaikeisiin ongelmiin. Nämä ovat erityisesti tajunnan syntyä ja subjektiivista, tietoista kokemusta koskevia ongelmia, joita mm. Thomas Nagel ja David Chalmers ovat artikuloineet. Tutkielmassa ehdotetaan alustavasti ideaa eräänlaisesta potentiaalista, jolla olisi kausaalista voimaa tuottaa tajuntaa tai tietoisuutta sopivien fysikaalisten (tai biologisten) ehtojen vallitessa. Erityisesti nyt-hetken ongelmaan ehdotetaan ”C-aaltoa”, joka liitettynä fysiikan objektiiviseen 4D-avaruusaikaan määräisi subjektin nyt-hetken kokemuksen paikan objektiivisesti. Ideoita tarkastellaan osittain David Bohmin implikaatin järjestyksen perspektiivistä. Keskeinen huomio, joka tutkielmassa hahmottuu, koskee kysymystä nyt-hetken ja tajunnan mahdollisesta lainomaisesta yhteydestä.
Avainsanat: nyt, nyt-hetki, aika, tajunta, tietoisuus, kokemus
Kaikki kokemus on väitetysti ajallista, ja ajallisen kokemuksen ydin on tässä hetkessä – nyt. A-teoreettisessa ajallisuuden metafysiikassa nyt-hetkellä on aivan keskeinen ontologinen asema, kun taas B-teorian aikamuodottomassa metafysiikassa nyt-hetken käsite korvautuu ilmauksella ”samanaikainen kuin”. Tutkielmassa osoitetaan, että A-teoreettinen nyt-hetki on informaatioar-voltaan suurempi kuin B-teoreettinen ilmaisu, ja että nyt-hetken käsite on inhimillisessä kielessä ja kokemuksessa korvaamaton. Kun tarkastellaan aikaa fysiikan kannalta, niin havaitaan että A-teoreettinen nyt ja B-teoreettinen ”samanaikaisuus” ovat molemmat yhtä ongelmallisia ilmaisuja. Toisaalta B-teoreettinen aika on ”objektiivisempaa” kuin A-teoreettinen aika, jonka metafyysinen ongelmallisuus on sen dynaamisuudessa. Tutkielmassa huomioidaan myös, että sekä fysiikka että kokemus viittaavat tietynlaiseen ajattomuuteen, jonka edessä nyt-hetki saa uudenlaista metafyysistä luonnetta. Sekä ajan ajallisuudella (engl. tensed time) että kokemuksella saattaa olla yhteinen, ajaton perusta.
Nyt-hetken kokemus liittyy läheisesti tajunnan ns. vaikeisiin ongelmiin. Nämä ovat erityisesti tajunnan syntyä ja subjektiivista, tietoista kokemusta koskevia ongelmia, joita mm. Thomas Nagel ja David Chalmers ovat artikuloineet. Tutkielmassa ehdotetaan alustavasti ideaa eräänlaisesta potentiaalista, jolla olisi kausaalista voimaa tuottaa tajuntaa tai tietoisuutta sopivien fysikaalisten (tai biologisten) ehtojen vallitessa. Erityisesti nyt-hetken ongelmaan ehdotetaan ”C-aaltoa”, joka liitettynä fysiikan objektiiviseen 4D-avaruusaikaan määräisi subjektin nyt-hetken kokemuksen paikan objektiivisesti. Ideoita tarkastellaan osittain David Bohmin implikaatin järjestyksen perspektiivistä. Keskeinen huomio, joka tutkielmassa hahmottuu, koskee kysymystä nyt-hetken ja tajunnan mahdollisesta lainomaisesta yhteydestä.
Avainsanat: nyt, nyt-hetki, aika, tajunta, tietoisuus, kokemus