Heideggerin taidekäsitys
VALKAMA, KAARINA (2008)
2008
Filosofia - Philosophy
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-24
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19221
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19221
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani saksalaisen filosofin Martin Heideggerin (1889 – 1976) taidekäsitystä, jonka hän esittää teoksessaan Taideteoksen alkuperä (Ursprung des Kunstwerkes, 1936). Heideggerin filosofian perustana on oleminen (Sein), jonka ajatteleminen jo hänen mukaansa vaatii uudenlaista kieltä. Pääteoksessaan Oleminen ja aika (Sein und Zeit, 1927) Heidegger käsitteli olemista omintakeisella kielellään Daseinin, inhimillisen olemisen näkökulmasta, kunnes totuudesta tuli taiteen kautta hänen uusi tapansa ajatella olemista, mitä hän nimittää estetiikan ylittämiseksi. Heideggerin taidekäsityksen mukaan taide on teoksessa ilmenevää totuuden tapahtumista, joka tuo esille aina jotain uutta, kätkeytymättömyyttä (Unverborgenheit), jonka aletheia, totuus paljastaa sellaisena kuin se todellisuudessa on, omassa olemisessaan. Tutkielmassa pyrin selvän eron tekemiseen onttisen, Heideggerin sanastossa esillä olevan (Vorhandenheit) subjekti – objekti-erottelun, jossa olio kohdataan representaationa, kohteena, ja ontologisen olemisen välillä, jossa olio näyttäytyy suorassa ja välittömässä, käsillä olevassa (Zuhandenheit) suhteessa.
Tutkielman käsittelyssä noudatan Heideggerin tekemää jakoa kolmeen osaan, jotka ovat: olio ja teos, teos ja totuus sekä totuus ja taide. Ensimmäisessä osassa keskityn Heideggerin lähtökohtaan, olioon, olion (Ding) olemiseen ja tuotteen (Zeug) tuotemaisuuteen sekä teoksen (Werk) teosmaisuuteen. Toisessa osassa käsittelen teoksen itsensä varassa olemista, mikä tarkoittaa teoksen tekijän, taiteilijan jäämistä sivuun, jolloin keskeiseksi muodostuu teoksen ja sen tulkitsijan välinen suhde. Heideggerin taidekäsityksen mukaan taideteoksen alkuperä on taide, joka ilmenee teoksessa totuuden tapahtumana, kun totuus on asettunut teokseen maan ja maailman välisen kiistan seurauksena. Kolmannessa osassa tarkastelen teoksen hahmossa ilmenevää taidetta ja totuuden tapahtumisen tarinaa, jonka vain tulkitsija eli teoksen vaalija kykenee tuomaan julki. Heideggerin mukaan taiteella on runouden olemus ja hän nimittääkin teoksen luovaa vaalimista runoilemiseksi. Tutkielmassa päädyn siihen, että Heideggerin taidekäsitys ja siihen sisältyvä totuus liittyvät kiinteästi hänen näkemykseensä olemisesta (Sein), jota ei tule pitää olevana (Seiende).
Avainsanat:
Heidegger, taideteoksen alkuperä, aletheia, kätkeytymättömyys, totuuden tapahtuminen, vaaliminen
Tutkielman käsittelyssä noudatan Heideggerin tekemää jakoa kolmeen osaan, jotka ovat: olio ja teos, teos ja totuus sekä totuus ja taide. Ensimmäisessä osassa keskityn Heideggerin lähtökohtaan, olioon, olion (Ding) olemiseen ja tuotteen (Zeug) tuotemaisuuteen sekä teoksen (Werk) teosmaisuuteen. Toisessa osassa käsittelen teoksen itsensä varassa olemista, mikä tarkoittaa teoksen tekijän, taiteilijan jäämistä sivuun, jolloin keskeiseksi muodostuu teoksen ja sen tulkitsijan välinen suhde. Heideggerin taidekäsityksen mukaan taideteoksen alkuperä on taide, joka ilmenee teoksessa totuuden tapahtumana, kun totuus on asettunut teokseen maan ja maailman välisen kiistan seurauksena. Kolmannessa osassa tarkastelen teoksen hahmossa ilmenevää taidetta ja totuuden tapahtumisen tarinaa, jonka vain tulkitsija eli teoksen vaalija kykenee tuomaan julki. Heideggerin mukaan taiteella on runouden olemus ja hän nimittääkin teoksen luovaa vaalimista runoilemiseksi. Tutkielmassa päädyn siihen, että Heideggerin taidekäsitys ja siihen sisältyvä totuus liittyvät kiinteästi hänen näkemykseensä olemisesta (Sein), jota ei tule pitää olevana (Seiende).
Avainsanat:
Heidegger, taideteoksen alkuperä, aletheia, kätkeytymättömyys, totuuden tapahtuminen, vaaliminen