Argumentoinnin paatos-tekijä poliittisessa tekstissä. Suomalaisten ja saksalaisten parlamentaarikkojen argumentointia parisuhdelakiesityksestä
KELLOKUMPU, MINNA (2008)
2008
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19159
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19159
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisin argumentointikeinoin poliittisessa tekstissä pyritään vaikuttamaan viestin vastaanottajaan. Argumentoinnin analysoimisen keskipisteenä tutkielmassa on argumentoinnin tehokeinoista paatos eli vaikuttaminen viestin vastaanottajan tunteisiin ja mielentilaan.
Analysoitava aineisto koostuu kahdesta suomalaisten parlamentaarikkojen parisuhdelakiesitystä puoltavasta tekstistä ja kahdesta sitä vastustavasta tekstistä sekä kahdesta saksalaisten parlamentaarikkojen sikäläistä vastaavaa lakiesitystä puoltavasta ja kahdesta sitä vastustavasta tekstistä. Osa teksteistä on kirjallisessa muodossa olevia parlamentaarikkojen parlamentissa käyttämiä puheenvuoroja ja osa on parlamentaarikkojen kirjoittamia lehtiartikkeleita. Tekstit ovat peräisin Suomen ja Saksan parisuhdelakiesitysten käsittelyajalta vuosilta 2000–2001. Analyysi perustuu mm. Perelmanin (2007, 41–141) esittelemiin paatoksensaavuttamiskeinoihin.
Tutkimustulokset osoittivat, että parisuhdelakiesitystä puoltavissa teksteissä esiintyi paatoksensaavuttamiskeinoista eniten tukeutumista auktoriteetteihin. Myös kielellisiä vaikuttamisen keinoja, kuten kielikuvia, vastakkainasettelua, puhuttelua, toistoa, kärjistystä ja liioittelua käytettiin paljon. Esikuviin ja arvoihin vedottiin myös usein. Vastapuoli pyrittiin muutaman kerran esittämään epäedullisessa valossa, mutta se tehtiin varsin maltillisin ilmauksin.
Analyysin mukaan parisuhdelakiesitystä vastustavissa teksteissä tukeuduttiin useimmiten auktoriteetteihin. Paatokseen pyrittiin myös esittämällä uhkakuvia tilanteesta, jossa parisuhdelaki olisi hyväksytty sekä esittämällä vastapuoli epäedullisessa valossa. Vaikuttavan kielen keinoista käytettiin voimakkaan kielteisesti tai myönteisesti latautuneita sanoja ja ilmauksia, kielikuvia, liioittelua, kärjistystä ja toistoa. Lisäksi esitettiin muutamia retorisia kysymyksiä ja käytettiin havainnollistamista.
Merkittävimpänä erona suomalaisten ja saksalaisten parlamentaarikkojen paatoskeinoja tarkasteltaessa voitiin todeta se, että suomalaiset käyttivät auktoriteettina kristillisyyttä paljon enemmän kuin saksalaiset. Arvoihin vedotessaan saksalaiset puolestaan vetosivat suomalaisia huomattavasti voimakkaammin avioliittoinstituutioon.
Avainsanat: argumentointi, paatos, poliittinen teksti, parisuhdelaki
Analysoitava aineisto koostuu kahdesta suomalaisten parlamentaarikkojen parisuhdelakiesitystä puoltavasta tekstistä ja kahdesta sitä vastustavasta tekstistä sekä kahdesta saksalaisten parlamentaarikkojen sikäläistä vastaavaa lakiesitystä puoltavasta ja kahdesta sitä vastustavasta tekstistä. Osa teksteistä on kirjallisessa muodossa olevia parlamentaarikkojen parlamentissa käyttämiä puheenvuoroja ja osa on parlamentaarikkojen kirjoittamia lehtiartikkeleita. Tekstit ovat peräisin Suomen ja Saksan parisuhdelakiesitysten käsittelyajalta vuosilta 2000–2001. Analyysi perustuu mm. Perelmanin (2007, 41–141) esittelemiin paatoksensaavuttamiskeinoihin.
Tutkimustulokset osoittivat, että parisuhdelakiesitystä puoltavissa teksteissä esiintyi paatoksensaavuttamiskeinoista eniten tukeutumista auktoriteetteihin. Myös kielellisiä vaikuttamisen keinoja, kuten kielikuvia, vastakkainasettelua, puhuttelua, toistoa, kärjistystä ja liioittelua käytettiin paljon. Esikuviin ja arvoihin vedottiin myös usein. Vastapuoli pyrittiin muutaman kerran esittämään epäedullisessa valossa, mutta se tehtiin varsin maltillisin ilmauksin.
Analyysin mukaan parisuhdelakiesitystä vastustavissa teksteissä tukeuduttiin useimmiten auktoriteetteihin. Paatokseen pyrittiin myös esittämällä uhkakuvia tilanteesta, jossa parisuhdelaki olisi hyväksytty sekä esittämällä vastapuoli epäedullisessa valossa. Vaikuttavan kielen keinoista käytettiin voimakkaan kielteisesti tai myönteisesti latautuneita sanoja ja ilmauksia, kielikuvia, liioittelua, kärjistystä ja toistoa. Lisäksi esitettiin muutamia retorisia kysymyksiä ja käytettiin havainnollistamista.
Merkittävimpänä erona suomalaisten ja saksalaisten parlamentaarikkojen paatoskeinoja tarkasteltaessa voitiin todeta se, että suomalaiset käyttivät auktoriteettina kristillisyyttä paljon enemmän kuin saksalaiset. Arvoihin vedotessaan saksalaiset puolestaan vetosivat suomalaisia huomattavasti voimakkaammin avioliittoinstituutioon.
Avainsanat: argumentointi, paatos, poliittinen teksti, parisuhdelaki