Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan - Etnomusikologinen tutkimus lasten kyvyistä toteuttaa musiikkia laulaen

Abstract

Pro gradu- tutkielmassani käsittelen lasten laulamista, sitä millaisia laulut ovat ja miten niitä esitetään. Lähtökohtana on havainto suomalaisen musiikin varhaiskasvatuksen rajoittuneisuudesta ja kapea-alaisuudesta. Oleellista tässä tutkimuksessa on ero oppimiskäsityksessä: meillä Suomessa on ollut lähtökohtana viime aikoina se evolutionistinen käsitys, että lapsi on musiikillinen tyhjiö, jota aletaan vähin erin täyttää. Muualla - ja aiemmin myös meillä - luotetaan ja luotettiin siihen, että lapsi oppii ympäröivän musiikin tottumalla ja olemalla läsnä. Musiikin omaksuminen on näin ollen verrattavissa kielen oppimiseen. Onko Suomessa unohdettu, että lapset hankkivat musiikintekemisen tiedon havainnoimalla ja muistamalla musiikkia pieninä palasina ja yhdistämällä sen myöhemmin prosessinomaisesti suuremmiksi kokonaisuuksiksi?

Tämän tutkimuksen perusta on etnomusikologinen. Brittiläisen sosiaaliantropologi ja etnomusikologi John Blackingin mukaan etnomusikologia kyseenalaistaa monia länsimaissa vallitsevia lasten musiikkipsykologian ja musiikillisen kehityksen tutkimusparadigmoja.

Aineistoksi keräsin 37 lasten esittämää laulua mahdollisimman laajalti eri puolilta maailmaa. Näiden esitysten pohjalta olen tarkastellut sitä, millaisiin esityksiin lapset fysiologisesti kykenevät. Aineiston analyysissä hyödynnän pääosin Alan Lomaxin 1968 kehittämää analyysitapaa, kantometriikkaa. Kantometriikka on kuvaustekniikka vokaalimusikaaliselle käyttäytymiselle eli se on analyysisysteemi, jolla voi tutkia lauluesityksen piirteitä. Tällaisessa analyysissa myös ei-nuotinnettavissa olevat piirteet, kuten äänen laatu ja ornamentaatio, ovat tärkeitä. Lomaxilla oli 37 tunnusmerkkiä tai arvosteluperiaatetta, mutta itse hyödynnän niistä muunnellen 19 erilaista parametria.

Analyysin tuloksena havaitsin, että toisin kun Suomessa opetetaan, lapset kykenevät hyvinkin laajoihin äänialoihin, tosin myös yhden sävelen laulut pysyvät hallinnassa. Myös monimutkaiset muotorakenteet, melodian muuntelu, korusävelien ja mikrointervallien käyttö onnistuvat lapsilta monissa kulttuureissa hienosti. Jopa äänen liukumiin, vibraaton ja kurkkuefektien käyttöön lapsilla on edellytykset. Laulujen sanojen aihepiiri voi käsittää mitä tahansa. Tämän työn perusteella havaitsin, että lapsen musiikillinen ilmaisukyky on yllättävän laaja.Musiikilla on voimakas merkitys tunteiden ilmaisussa ja sitä ei nykylasten elämässä sovi väheksyä. Teennäisistä lasten lauluharjoituksista olisikin maassamme syytä luopua.