“Black and Deep Desires”: An Essay on the Problem of Evil in Shakespeare’s Macbeth
UOTINEN, TIMO (2008)
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19127
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19127
Tiivistelmä
Työssäni tarkastelen pahuuden (evil) ongelmaa Shakespearen Macbeth-näytelmän kautta. Lähtökohtana tälle on nykyajan käsitys pahuudesta, joka ei mielestäni tavoita pahuuden ongelman monimutkaisuutta eikä sen laaja-alaisia sekä syviä vaikutuksia. Vaikka pahuus liitetään jossain määrin uskonnon piiriin niin sitä käytetään silti yleisesti uskoon katsomatta. Poliittisissa yhteyksissä pahuutta on käytetty oikeutuksena, josta ilmenee sanan toiseuttava, ihmisyyden poistava vaikutus. Tällainen leimaava käyttö ei sinänsä selitä mitään. Kun jokin leimataan pahaksi niin se on ymmärryksen tuolla puolen—pois ihmisyyden piiristä. Tämä ajattelumalli ei kuitenkaan auta pääsemään selvyyteen pahuuden olemuksesta. Yrittämällä ymmärtää miksi pahuus on olemassa, voimme yrittää vähentää sen vaikutusta. Ymmärrys ei silti sulje pois pahan tuomitsemista.
Aloitan tekstuaalisella lähestymisellä tuoden ilmi Macbethin hahmon muuttumisen vaiheet samalla yhdistäen sen näytelmän monimutkaiseen esteettisten ja moraalisten mielikuvien verkostoon. Tästä etenen kerros kerrallaan syvemmälle näytelmän esille tuomiin moraalisiin ongelmiin: ensiksi, yrittämällä tulkita Macbethiä absoluuttisena pahana kumoan tämän lähestymisen; toiseksi kumoan relativistisen tulkinnan pahuudesta; lopuksi etenen kokemukselliseen tulkintaan pahuudesta. Käytän jäsentävänä apuna ajatuksia Augustinukselta, Tuomas Akvinolaiselta, Kantilta, Kierkegaardilta sekä Nietzscheltä.
Pahuus jäsentyy parhaiten teologisen käsitteistön—kuten jumalan käsitteen—avulla. Tämä ei kuitenkaan edellytä uskonnollista vakaumusta, vaan monituhatvuotisen käsitteistön ymmärtämistä inhimillisen kokemuksen valossa. Pahuus liittyy elimellisesti vapauden käsitteeseen, joka ilmenee perisynnin tai Kantin radikaalin pahan käsitteissä. Lisäksi ihmisen tekemään pahaan liittyy aina määrittämäni hybristinen aspekti. Pahuus ei ole entiteetti tai pelkkä teko vaan kumpuaa fenomenaalisen ja noumenaalisen maailmanrajapinnasta. Pahuus ilmenee meille kokemuksessa olemassaolomme vastaisuutena.
Avainsanat: pahuus, Shakespeare, Macbeth, kokemus
Aloitan tekstuaalisella lähestymisellä tuoden ilmi Macbethin hahmon muuttumisen vaiheet samalla yhdistäen sen näytelmän monimutkaiseen esteettisten ja moraalisten mielikuvien verkostoon. Tästä etenen kerros kerrallaan syvemmälle näytelmän esille tuomiin moraalisiin ongelmiin: ensiksi, yrittämällä tulkita Macbethiä absoluuttisena pahana kumoan tämän lähestymisen; toiseksi kumoan relativistisen tulkinnan pahuudesta; lopuksi etenen kokemukselliseen tulkintaan pahuudesta. Käytän jäsentävänä apuna ajatuksia Augustinukselta, Tuomas Akvinolaiselta, Kantilta, Kierkegaardilta sekä Nietzscheltä.
Pahuus jäsentyy parhaiten teologisen käsitteistön—kuten jumalan käsitteen—avulla. Tämä ei kuitenkaan edellytä uskonnollista vakaumusta, vaan monituhatvuotisen käsitteistön ymmärtämistä inhimillisen kokemuksen valossa. Pahuus liittyy elimellisesti vapauden käsitteeseen, joka ilmenee perisynnin tai Kantin radikaalin pahan käsitteissä. Lisäksi ihmisen tekemään pahaan liittyy aina määrittämäni hybristinen aspekti. Pahuus ei ole entiteetti tai pelkkä teko vaan kumpuaa fenomenaalisen ja noumenaalisen maailmanrajapinnasta. Pahuus ilmenee meille kokemuksessa olemassaolomme vastaisuutena.
Avainsanat: pahuus, Shakespeare, Macbeth, kokemus