Sosiokulttuurisen innostajan ominaisuudet. Henry Vuoriston elämäntyö Pojista Miehiä ry:n johtajana
UKKONEN, SEPPO (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
UKKONEN, SEPPO
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-13Tiivistelmä
Tutkimustehtäväni oli selvittää sosiokulttuurisen innostajuuden monia piirteitä ja niiden ilmenemistä Henry Vuoristossa ja Pojista miehiä –yhdistyksessä. Vuoristo teki työtä poikien hyväksi nuoruusvuosistaan lähtien, aina kuolemaansa vuoteen 1983 asti yhteensä 50 vuotta. Tutkimuskysymys on: miten hänen elämäntyössään esiintyy sosiokulttuurisen innostajan ominaisuudet? Tutkimusmenetelminä käytin useita erilaisia aineistoja; teemahaastatteluja, yhdistyksen kirjallisia dokumentteja, toimintakertomuksia ja raportteja. Analyysimenetelminä on käytetty järjestöelinkaarianalyysiä ja diskurssianalyysiä. Tutkimus on otteeltaan laadullinen ja kuvaileva. Historiallista evidenssiä tutkimukseen tuo faktanäkökulman käyttö.
Sosiaalipedagogisen innostajan ominaisuuksia tarkastelin professori Jose Maria Quintanan luokittelun mukaisesti. Quintanan valinta keskeiseksi teoriaksi perustuu siihen, että hänen luokittelemansa seitsemän ominaisuutta kattavat laajasti innostamisen käytäntöjä ja että hän on maailmanlaajuisesti merkittävä sosiokulttuurisen innostamisen asiantuntija. Halusin selvittää, millaisena innostajana Henry Vuoristo on kategorisoitavissa Gillet'n luoman innostajan päätyyppien (militantti-innostaja, tekninen innostaja ja välittäjänä toimiva innostaja) vertailussa.
Tutkimukseni perusteella militantti-innostajuus on se pohja, jolta Vuoristo ponnisti elämäntyöhönsä ja se leimaa hänen toimintaansa aina 1950-luvun lopulle asti. Elämäntyönsä hän kuitenkin rakentaa varsin suurelta osin toimimalla välittäjänä poikatyöasiassaan. Vuoriston toiminnassa esiintyvät kaikki Quintanan seitsemän innostajan ominaisuutta jossakin muodossa. Voimakkaimmin esiin nousevat:
1. Sosiaalisen herkkyyden piiriin kuuluvana ominaisuutena kutsumuksellisuus, jonka taustalla on Vuoriston henkilökohtainen usko ja rippikouluaikaan liittyvä hengellinen kokemus.
2. Sosiaalinen sitoutuminen ilmenee Vuoriston työskentelynä oman päätyönsä ohella, vapaaehtoisuuden kautta. Vuoristo on Pojista Miehiä ry:tä johtaessaan sitoutunut siihen koko persoonallaan.
3. Pragmaattisuus. Tutkimus osoittaa monin tavoin kaikilla aineistolähteillä, että Vuoristo oli käytännön toimija. Hän hallitsi poikatyöjärjestön organisoimisen, johtamisen sekä toimistossa, että käytännön kenttätyössä.
4. Palvelun henki, jossa korostuu ”sorrettujen asian ajaminen”. Vuoristolla oli humanitaarista intoa ja halua ajaa leirille pääsyn mahdollisuutta sellaisille helsinkiläispojille, joilla ei muuten olisi perheensä heikon sosioekonomisen aseman takia ollut mahdollisuuksia päästä leirille.
Johtopäätöksissä tuon esille innostajan ominaisuuksien tulkitsemisen vaikeuden. Lisäksi painotan asioiden kontekstisidonnaisuutta ja semioottisia seikkoja sekä historiallisia tekijöitä. Nuorisotyön kannalta tämä tutkimus tukee ja täydentää aikaisempaa alan tutkimusta ja kirjallisuutta poikatyöntekijöistä energisinä ja voimakkaina persoonallisuuksina.
Pojista miehiä ry:n yhteydessä leirikylän syntymistä on vertailtu utopiaan, joka on toteutunut sen johtajan Vuoriston aktiivisen toiminnan kautta. Utopian käsite kuuluu myös sosiaalipedagogiseen kontekstiin, jolloin puhutaan realistisesta utopiasta. Innostamisen kohdalla Ezequeil Ander-Egg puolustaa utopioita, sillä ne saavat ihmiset liikkeelle. Voidaan todeta, että Vuoristo sai ”leirikyläutopiassaan” ihmiset liikkeelle niin Helsingissä kuin Leppäkorvessakin. Vuoristo kykeni operationalisoimaan visionsa konkreettiseksi toiminnaksi ja näin häntä voidaan tarkastella sosiokulttuurisen innostajan kontekstissa.
Asiasanat: sosiaalipedagogiikka, sosiokulttuurinen innostaminen, kristillinen poikatyö, Pojista miehiä ry., Raamattupojat ry., johtaminen, leiritoiminta, järjestöelinkaarianalyysi, Käpylä, Säräjärvi, Leppäkorpi.
Sosiaalipedagogisen innostajan ominaisuuksia tarkastelin professori Jose Maria Quintanan luokittelun mukaisesti. Quintanan valinta keskeiseksi teoriaksi perustuu siihen, että hänen luokittelemansa seitsemän ominaisuutta kattavat laajasti innostamisen käytäntöjä ja että hän on maailmanlaajuisesti merkittävä sosiokulttuurisen innostamisen asiantuntija. Halusin selvittää, millaisena innostajana Henry Vuoristo on kategorisoitavissa Gillet'n luoman innostajan päätyyppien (militantti-innostaja, tekninen innostaja ja välittäjänä toimiva innostaja) vertailussa.
Tutkimukseni perusteella militantti-innostajuus on se pohja, jolta Vuoristo ponnisti elämäntyöhönsä ja se leimaa hänen toimintaansa aina 1950-luvun lopulle asti. Elämäntyönsä hän kuitenkin rakentaa varsin suurelta osin toimimalla välittäjänä poikatyöasiassaan. Vuoriston toiminnassa esiintyvät kaikki Quintanan seitsemän innostajan ominaisuutta jossakin muodossa. Voimakkaimmin esiin nousevat:
1. Sosiaalisen herkkyyden piiriin kuuluvana ominaisuutena kutsumuksellisuus, jonka taustalla on Vuoriston henkilökohtainen usko ja rippikouluaikaan liittyvä hengellinen kokemus.
2. Sosiaalinen sitoutuminen ilmenee Vuoriston työskentelynä oman päätyönsä ohella, vapaaehtoisuuden kautta. Vuoristo on Pojista Miehiä ry:tä johtaessaan sitoutunut siihen koko persoonallaan.
3. Pragmaattisuus. Tutkimus osoittaa monin tavoin kaikilla aineistolähteillä, että Vuoristo oli käytännön toimija. Hän hallitsi poikatyöjärjestön organisoimisen, johtamisen sekä toimistossa, että käytännön kenttätyössä.
4. Palvelun henki, jossa korostuu ”sorrettujen asian ajaminen”. Vuoristolla oli humanitaarista intoa ja halua ajaa leirille pääsyn mahdollisuutta sellaisille helsinkiläispojille, joilla ei muuten olisi perheensä heikon sosioekonomisen aseman takia ollut mahdollisuuksia päästä leirille.
Johtopäätöksissä tuon esille innostajan ominaisuuksien tulkitsemisen vaikeuden. Lisäksi painotan asioiden kontekstisidonnaisuutta ja semioottisia seikkoja sekä historiallisia tekijöitä. Nuorisotyön kannalta tämä tutkimus tukee ja täydentää aikaisempaa alan tutkimusta ja kirjallisuutta poikatyöntekijöistä energisinä ja voimakkaina persoonallisuuksina.
Pojista miehiä ry:n yhteydessä leirikylän syntymistä on vertailtu utopiaan, joka on toteutunut sen johtajan Vuoriston aktiivisen toiminnan kautta. Utopian käsite kuuluu myös sosiaalipedagogiseen kontekstiin, jolloin puhutaan realistisesta utopiasta. Innostamisen kohdalla Ezequeil Ander-Egg puolustaa utopioita, sillä ne saavat ihmiset liikkeelle. Voidaan todeta, että Vuoristo sai ”leirikyläutopiassaan” ihmiset liikkeelle niin Helsingissä kuin Leppäkorvessakin. Vuoristo kykeni operationalisoimaan visionsa konkreettiseksi toiminnaksi ja näin häntä voidaan tarkastella sosiokulttuurisen innostajan kontekstissa.
Asiasanat: sosiaalipedagogiikka, sosiokulttuurinen innostaminen, kristillinen poikatyö, Pojista miehiä ry., Raamattupojat ry., johtaminen, leiritoiminta, järjestöelinkaarianalyysi, Käpylä, Säräjärvi, Leppäkorpi.