Ala-asteen opettajien käsityksiä työhönsä liittyvien ongelmien reflektoinnista ja yhteistoimintamuodoista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä peruskoulun ala-asteen opettajilla on seuraavista asioista:1. työhönsä liittyvien ongelmien reflektoinnista2. työnohjauksesta tai muusta yhteistyömuodosta oman ammatillisen tai henkilökohtaisen kasvunsa näkökulmasta.Käsityksillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa laadullisesti erilaisia tapoja ymmärtää jokin ilmiö.Teoriaosuudessa käsitellään reflektiivisyyttä opetustoiminnan edellytyksenä ja reflektiivisenä opettajana kasvamista. Lisäksi käsitellään persoonallisuuden tukijärjestelmiä, joilla tarkoitetaan työnohjausta tai muuta opettajan työtä tukevaa yhteistoimintamuotoa.Survey-tutkimus määritellään pyrkimykseksi selvittää todellisuudessa vallitsevia oloja tai asiantiloja. Tutkija on tällöin passiivinen tietojen kerääjä, joka tyytyy ilmiöiden luonnollisen vaihtelun kirjaamiseen yrittämättäkään manipuloida tilannetta tai tutkittavia.Tutkimusaineisto on hankittu kyselylomakkeella, jossa on 11 avointa ja 10 strukturoitua tehtävää. Aineisto on kerätty neljän kouvolalaisen ala-asteen opettajilta. Lomakkeen palautti 39 opettajaa. Aineistoa on käsitelty muodostamalla vastauksia ilmentäviä luokkia, joita on kuvattu mainintojen lukumäärien, tärkeysjärjestysten, pistemäärien ja prosenttijakautumien avulla. Näiden kvantitatiivisten tarkastelujen jälkeen aineiston käsittelyä on jatkettu kvalitatiivisten osatarkastelujen avulla. On käytetty pohdintoja ja alkuperäisiä, sanatarkkoja lainauksia tutkimushenkilöiden vastauksista, jotta yhteys alkuperäiseen aineistoon säilyisi. Kvalitatiivisen informaation lisäämiseksi on tarkasteltu erillisessä alaluvussa kahta reflektiivisyydessään hyvin erilaista opettajaa, joita voidaan kutsua tutkimusjoukon ääripäiden edustajiksi reflektiivisyyden tasojensa suhteen.Tulokset osoittavat, ettei opettajien reflektoiva ajattelu ole kovin yleistä. Ongelmien tiedostamisessa ja niiden taustojen hahmottamisessa ei reflektiivisyyttä ole juurikaan havaittavissa. Opettajien reflektointi näyttää liittyvän suurimmaksi osaksi siihen, miten he käsittelevät ja pyrkivät hallitsemaan työhönsä liittyviä ajankohtaisia ongelmia.Selvisi myös, ettei opettajien väliseen yhteistyöhön olla orientoiduttu kovinkaan voimakkaasti, sillä ihmissuhteiden työpaikalla nähtiin vähiten vaikuttaneen oman opettajapersoonallisuuden muovautumiseen, kun muina valittavina vaihtoehtoina olivat koulutus, työkokemus, työn ulkopuoliset ihmissuhteet ja oma toiminta itsensä kehittämiseksi. Yhteistyötä käsittelevien kommenttien vähäisyys osoittanee, ettei yhteistyön voimaa olla ymmärretty tai että sitä ei olla onnistuttu toteuttamaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Hyvänä asiana voidaan kuitenkin pitää sitä, että opettajat ovat selkeästi tiedostaneet puutteita koulujensa yhteistyössä. Vain yksi opettaja kertoo olevansa täysin tyytyväinen koulunsa sisäiseen yhteistyöhön. Yhteistyön ymmärtämisestä laajemmin, koulujen tai kuntien välisesti, ei ollut merkkejä.Työnohjausta tai muuta vastaavaa tukijärjestelmää työnsä tueksi toivoo peräti 85 % joko säännöllisesti tai vasta ongelmien ilmaannuttua. Kuitenkin vain 44 % vastaajista uskoi tällaisen toiminnan vakiintuvan osaksi opettajan työtään lähimpien viiden vuoden aikana. Syynä tähän pidetään yhteiskunnallista lamaa, jota pidetään suurimpana yksittäisenä opettajan työn hankaloittajana ja rajoittajana tämänpäiväisessä opetustyössä.Asiasanat: työnohjaus - opettajat, itsearviointi - opettajat, yhteistyö - opettajat