Puhekielisyyksien kääntäminen kaunokirjallisuudessa

Abstract

Tutkielman tarkoitus on selvittää puhekielisyyksien kääntämistä kaunokirjallisessa kontekstissa. Aineistona on Wolf Haasin romaani Auferstehung der Toten ja sen suomennos Kuolleista nousseet (Riitta Virkkunen).

Tutkielman teoriaosassa selvitetään aluksi kielen variaatiota, puhutun ja kirjoitetun kielen eroja sekä kaunokirjallisen kääntämisen erityispiirteitä. Lopuksi tarkastellaan puhekielen funktioita kirjallisuudessa, puheen illuusion luomista sekä puhekielen kääntämiseen liittyviä seikkoja.

Analyysiosassa vertaillaan lähdetekstissä ja käännöksessä käytettyjä keinoja puheen illuusion luomiseen sekä sitä, missä määrin lähdetekstin sisältämien puhekielisyyksien kulloinenkin funktio on välittynyt myös käännökseen. Ensin keskitytään esimerkkien avulla lähinnä lähdetekstissä käytettyihin puhekielen luomisen keinoihin ja samalla esimerkkikatkelmia verrataan paikoin käännökseen. Lopuksi keskitytään nimenomaan käännöksessä esiintyviin keinoihin ja vertaillaan sekä sitä, kuinka puhekielen luomisen menetelmät eroavat lähdetekstissä ja käännöksessä että sitä, missä määrin näiden puhekielisyyksien synnyttämä vaikutelma ja funktiot toteutuvat käännöksessä.

Tutkimustulosten perusteella puhekielen luomisen keinot eivät alkuoletusten vastaisesti olleet merkittävästi erilaisia. Lähdetekstissä pääpaino on syntaktisilla keinoilla, ja myös käännöksessä käytetään lauseopillisia ratkaisuja runsaasti, vaikka suomenkielisessä kirjallisuudessa perinteisesti suositaan enemmän sanastollisia sekä äänne- ja muoto-opillisia keinoja. Kieli- ja kultturierojen vuoksi keinojen samankaltaisuus tuntui luovan jokseenkin epäautenttiselta vaikuttavaa puhekieltä ja siten vaikuttavan epäsuotuisasti teoksen kokonaisvaikutelmaan.

Avainsanat: puhekielisyys, kaunokirjallinen kääntäminen, puheen illuusio