Yleishyödyllisyyden käsite verotuksessa
OJANPERÄ, RITVA (2008)
2008
Vero-oikeus - Tax Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19077
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19077
Tiivistelmä
Tuloverolain 29 §:n mukaan verovelvollisen kaikki rahana tai rahanarvoisena etuutena saama tulo on veronalaista tuloa, ellei laissa erikseen toisin säädetä. Yksi näistä tulon veronalaisuutta koskevista rajoituksista koskee yleishyödyllisen yhteisön saamia tuloja. Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen ainoastaan elinkeinotulostaan ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta (TVL 23 §).
Tuloverolain 22 § määrittelee yleishyödyllisen yhteisön. Yhteisö taas on määritelty tuloverolain 3 §:ssä. Yleishyödyllinen yhteisö voi teoriassa olla muukin yhteisö kuin aatteellinen yhdistys tai säätiö, mutta käytännössä tuloverolain 22 § sulkee useimmissa tapauksissa pois muut tuloverolain 3 §:ssä määritellyt yhteisöt.
Verotusta toimitettaessa yhteisön yleishyödyllisyys ratkaistaan tuloverolain 22 §:n kriteerien perusteella joiden on toteuduttava niin yhteisön säännöissä kuin sen todellisessa toiminnassa. Sekä yhdistys- että säätiölaki rajoittavat myös yhteisön taloudellista toimintaa, mutta niiden vaatimukset eivät ole täysin yhteneviä tuloverolain 22 §:n vaatimusten kanssa. Yhteisö ei siten voi saavuttaa tuloverolain tarkoittamaa yleishyödyllisyyden statusta pelkästään sillä, että se merkitään yhdistys- tai säätiörekisteriin.
Vaikka tuloverolaki määritteleekin yleishyödyllisyyden ja yleishyödyllisen yhteisön veronalaiset tulot, jää jäljelle kuitenkin monessa tapauksessa varsin mittava tulkinta- ja rajanveto-ongelma sen suhteen, milloin taloudellinen toiminta on laadultaan tai laajuudeltaan sellaista ettei sitä harjoittavaa yhteisöä voida verotusta valmisteltaessa pitää yleishyödyllisenä.
Ongelmana voinee pitää myös sitä, että yhdistys- tai säätiörekisteriin merkittäessä valvotaan ainoastaan yhteisön sääntöjen muodollista vaatimusten täyttämistä ja todellisen toiminnan arviointi jäänee pääasiassa verohallinnolle ja avustusjärjestöille.
Tuloverolain 22 § määrittelee yleishyödyllisen yhteisön. Yhteisö taas on määritelty tuloverolain 3 §:ssä. Yleishyödyllinen yhteisö voi teoriassa olla muukin yhteisö kuin aatteellinen yhdistys tai säätiö, mutta käytännössä tuloverolain 22 § sulkee useimmissa tapauksissa pois muut tuloverolain 3 §:ssä määritellyt yhteisöt.
Verotusta toimitettaessa yhteisön yleishyödyllisyys ratkaistaan tuloverolain 22 §:n kriteerien perusteella joiden on toteuduttava niin yhteisön säännöissä kuin sen todellisessa toiminnassa. Sekä yhdistys- että säätiölaki rajoittavat myös yhteisön taloudellista toimintaa, mutta niiden vaatimukset eivät ole täysin yhteneviä tuloverolain 22 §:n vaatimusten kanssa. Yhteisö ei siten voi saavuttaa tuloverolain tarkoittamaa yleishyödyllisyyden statusta pelkästään sillä, että se merkitään yhdistys- tai säätiörekisteriin.
Vaikka tuloverolaki määritteleekin yleishyödyllisyyden ja yleishyödyllisen yhteisön veronalaiset tulot, jää jäljelle kuitenkin monessa tapauksessa varsin mittava tulkinta- ja rajanveto-ongelma sen suhteen, milloin taloudellinen toiminta on laadultaan tai laajuudeltaan sellaista ettei sitä harjoittavaa yhteisöä voida verotusta valmisteltaessa pitää yleishyödyllisenä.
Ongelmana voinee pitää myös sitä, että yhdistys- tai säätiörekisteriin merkittäessä valvotaan ainoastaan yhteisön sääntöjen muodollista vaatimusten täyttämistä ja todellisen toiminnan arviointi jäänee pääasiassa verohallinnolle ja avustusjärjestöille.