Function of Footnotes - A Study on Susanna Clarke's Jonathan Strange & Mr Norrell

Abstract

Tutkielmani aiheena on alaviitteiden merkitys kerronnassa Susanna Clarken romaanissa Jonathan Strange & Mr Norrell. Tutkittavana oli pääasiassa alaviitteiden rooli: mitä tarkoitusta ne kirjassa palvelevat, kuinka ne voidaan luokitella ja lisäävätkö ne tarinan kerrontaan enemmän todellisuudentuntua vai sadunomaisuutta. Romaanin lajia määriteltäessä on pohdittu myös postmodernismin ja fantasian käsitteitä.

Tutkimuksen alkuvaiheessa piti ensimmäiseksi pohtia, pitäisikö alaviitteitä ylipäänsä yrittää luokitella, erityisesti ottaen huomioon Clarken lähes kaksisataa erityylistä ja monilajista alaviitettä, joilla kaikilla oli vaihteleva merkitys tarinankerronnassa. Fiktion ja faktan jaottelua on myös tarkasteltu muun muassa Borgesin ja Pynchonin teorioiden valossa.

Alaviitteiden luokittelussa on tässä tutkielmassa käytetty postmodernismin, fabuloinnin, metafiktion ja historiografian käsitteitä. Terminologian valinta oli paikoin ongelmallista, joten tutkielmani tarpeisiin on käytetty Hutcheonin ajatuksia postmodernista, Scholesin käsitystä fabuloinnista, Waugh'n metafiktion käsitettä sekä Graftonin määretelmää historiografiasta. Olen lisäksi käyttänyt Genetten intertekstuaalisuuden käsitettä tutkiessani alaviitteiden käytön syitä romaanissa. Analyysiosiossa poimin kaikki alaviitteet romaanista ja analysoin niitä romaanin viitekehyksessä edellämainittujen luokitusten mukaisesti, perustaen nelikenttäjakoni Scholesin luokitukseen, jota hän on käyttänyt tutkiessaan fiktiivistä romaania. Myös Pynchonin käsitys ensyklopedisestä tarinankerronnasta on esitelty tässä tutkielmassa, samoin kuin hänen ideansa `maailmasta kirjana', joka sopii erinomaisesti keskusteluun Clarken alaviitteistä.

Alaviitteiden käyttöön löytyi useita perusteita. Alaviitteitä löytyy jo muun muassa T.S. Eliotin ja Coleridgen runoista, joissa runoilija on joko itse kommentoinut työtään tai siihen on lisätty viitteitä runoilijan kuoleman jälkeen. Kirjailijat kuten Nabokov, Barth, Gass ja O'Brien ovat 1900-luvun ehkä tunnetuimpia alaviitteiden hyväksikäyttäjiä, kun taas tältä vuosituhannelta esimerkeiksi voidaan ottaa Vila-Matas ja Clarke. Kirjailija voi alaviitteillä esimerkiksi ilmaista asioita, joita ei välttämättä halua sanoa omalla äänellään.

Lyhyenä yhteenvetona tutkielman tuloksista voidaan sanoa, että alaviitteet muodostavat keskeisen osan Clarken romaanissa ja että tarinankerronta kärsisi merkittävästi niiden poisjättämisestä. Alaviitteet ovat tärkeä osa romaanin persoonallisuutta ja lisäävät lukijan osallisuutta tarinassa. Aina niitä ei ole yksinkertaista luokitella, sillä toisinaan ne voidaan katsoa kuuluvaksi useampaan kuin yhteen kategoriaan. Alaviitteet tuovat lisää ulottuvuuksia tarinaan, antaen lukijalle mahdollisuuden päästä syvemmälle tarinan sisäisiin tarinoihin. Niiden tarkoitus on joko lisätä tarinan todenmukaisuutta tai fantasian tuntua. Clarken kirja voidaan nähdä ensyklopedisenä teoksena, sillä se yrittää kattaa monia kirjallisuuden lajeja ja tyylejä, journalismista satuihin ja historiallisesta novellista runouteen.

Avainsanat: alaviitteet, postmodernismi, fabulointi, metafiktio, historiografia, ensyklopedinen kerronta, fantasia, maaginen realismi, fakta, fiktio, Clarke