Rasitteen retoriikka ja sen tihentyminen. Julkinen sektori valtiovarainministeriön tulevaisuusennusteissa 1980-ja 1990-luvuilla
KUIKKA, VESA (2008)
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19040
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19040
Tiivistelmä
Tässä työssä tarkastelen valtiovarainministeriön tulevaisuusennusteissa esiintyvää retoriikkaa suhteessa julkiseen sektoriin. Tarkastelun aikaväli sijoittuu vuosien 1985-1997 välille. Ennusteet ulottuvat kuitenkin vuoteen 2000. Kyseinen aikaväli on valittu siksi, että tuohon ajanjaksoon sijoittuu useita suomalaiseen yhteiskuntaan syvästi vaikuttaneita tapahtumia. 1980-luvun lopulla koettiin vahva taloudellinen nousu, joka johtui osittain 1980-luvun puolessavälissä vapautetuista rahamarkkinoista.Nousukausi kääntyi kuitenkin 1990-luvun alussa lamaksi, jolloin kansantuote laski jyrkästi ja työttömyys nousi ennennäkemättömiin lukuihin. Suomen syöksy oli kansainvälisestikkin katsoen ainutlaatuinen. Tuotannollinen lama ohitettiin kuitenkin nopeasti ja vienti alkoi elpyä vuonna 1992 Lamaa edeltänyt kansantuote saavutettiin vuonna 1996.
OECD-maissa oli julkisen sektorin reformia vaadittu jo 1970-luvun alusta lähtien. Monissa maissa taloupolitiikan päättäjät pitivät julkisen sektorin kokoa liian suurena ja katsoivat sen haittaavan talouskasvua. Näin siitä huolimatta, että ei ole pystytty osoittamaan laajan julkisen sektorin haitallista vaikutusta talouskasvuun.
Suomessa lama aukaisi hanat suspistamisvaatimuksille ja valtiovarainministeriö "superministeriönä" oli avainasemassa reformien sisältöa artikuloitaessa.Laman poikkeukselliset olosuhteet antoivat mandaatin julkisen sektorin voimistuville suspistamisvaatimuksille.
Tässä työssä keskiössä on julkisen sektorin supistamisen retoriikka. Aihe on mielenkiintoinen siksi, että laaja julkinen sektori ja sitä kautta laaja julkinen vastuu ovat ominaisia pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle, johon Suomenkin (varauksin) on katsottu kuuluvan. Tällöin on tärkeää, miten talouspolitiikan keskiössä toimiva organisaatio (valtiovarainministeriö) käyttää institutionaalista määrittelyvaltaansa määritelleessään julkista sektoria ja antaessaan sitä koskevia politiikkasuosituksia.
Asiasanat:hyvinvointivaltio, julkinen sektori, talouspolitiikka, sosiaalipolitiikka, institutionalismi
OECD-maissa oli julkisen sektorin reformia vaadittu jo 1970-luvun alusta lähtien. Monissa maissa taloupolitiikan päättäjät pitivät julkisen sektorin kokoa liian suurena ja katsoivat sen haittaavan talouskasvua. Näin siitä huolimatta, että ei ole pystytty osoittamaan laajan julkisen sektorin haitallista vaikutusta talouskasvuun.
Suomessa lama aukaisi hanat suspistamisvaatimuksille ja valtiovarainministeriö "superministeriönä" oli avainasemassa reformien sisältöa artikuloitaessa.Laman poikkeukselliset olosuhteet antoivat mandaatin julkisen sektorin voimistuville suspistamisvaatimuksille.
Tässä työssä keskiössä on julkisen sektorin supistamisen retoriikka. Aihe on mielenkiintoinen siksi, että laaja julkinen sektori ja sitä kautta laaja julkinen vastuu ovat ominaisia pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle, johon Suomenkin (varauksin) on katsottu kuuluvan. Tällöin on tärkeää, miten talouspolitiikan keskiössä toimiva organisaatio (valtiovarainministeriö) käyttää institutionaalista määrittelyvaltaansa määritelleessään julkista sektoria ja antaessaan sitä koskevia politiikkasuosituksia.
Asiasanat:hyvinvointivaltio, julkinen sektori, talouspolitiikka, sosiaalipolitiikka, institutionalismi