The Hobbit eli erään kirjan matka suomeksi ja uudelleen suomeksi

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan J.R.R. Tolkienin teoksesta The Hobbit or There and Back Again tehtyjen suomennosten tulkintaan vaikuttavien tekijöiden osuutta suomennosten luennassa ja vastaanotossa. Lohikäärmevuori eli Erään hoppelin matka sinne ja takaisin (suom. Risto Pitkänen, kuvitus Tove Jansson) julkaistiin vuonna 1973, ja Hobitti eli Sinne ja takaisin (suom. Kersti Juva ja Panu Pekkanen, kuvitus J.R.R. Tolkien) vuonna 1985. Lohikäärmevuoreen suhtaudutaan usein kevyenä lastenkirjana, ja Hobitti nähdään vanhemmille lukijoille soveltuvana fantasiagenreen kuuluvana teoksena. Tutkielmassa oletetaan, että teosten suhde Tolkienin muuhun suomennettuun tuotantoon on suurin niiden vastaanottoon vaikuttava tekijä.

Tutkielmassa hahmotellaan miten suomennokset asettuvat suhteessa fantasiagenreen sekä aikuis- ja lapsiyleisöihin. Fantasiagenren osalta tarkastellaan suomennosten tapaa rakentaa tarinan maailma. Suomennosten yleisöjä tarkastellaan kertojanäänen kautta. Tarkastelussa käytetään apuna adaptaation asteen käsitettä, joka osoittaa, missä määrin tekstiä on muokattu oletettuja lukijoita ajatellen. Lisäksi tarkastellaan suomennosten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutusta niiden tulkintaa ohjaavan genrekehyksen valintaan. Genre ymmärretään siihen kuuluvista teoksista koostuvaksi ja lukijakunnasta nousevaksi tulkinnan viitekehykseksi. Tärkeinä tulkintaa ohjaavina tekijöinä pidetään genrelle tyypillisiä prototyyppisiä teoksia. Kuvituksia lähestytään kuvakirjan ekologian käsitteistön kautta. Teksti nähdään kuvan ja sanan muodostamana vuorovaikutteisena ekosysteeminä, joka saa merkityksensä lukijan tulkinnassa. Lisäksi tarkastellaan suomennosten paratekstuaalisia elementtejä, jotka toimivat luentaa ja genrenvalintaa ohjaavina tekijöinä sekä suomennoksissa esiintyvien nimien ja kulttuuriviittausten vaikutusta teosten tulkintaan ja sisäisen maailman rakentumiseen.

Tutkielmassa käy ilmi, että olennaisin kysymys teosten lajinomaisen tulkinnan kannalta on se, mitä tulkinnallista kehystä vastaavaksi ja kenen tarpeisiin suomennos on tehty. Modernin fantasian prototyyppiteos, Tolkienin Taru sormusten herrasta, käännettiin suomeksi vuosina 1973–1975. Tämä alkoi vaikuttaa The Hobbit -suomennosten tulkintaan viimeistään Hobitin ilmestyttyä. Tove Janssonin kuvitus tukee Lohikäärmevuoren lastenkirjallista tulkintaa niin rakenteellisesti kuin prototyyppisen tyylinsä vuoksi. Lohikäärmevuoren suomennos tuo teoksen lähemmäs suomalaista kulttuuria, ja suomennettu nimistö tekee siitä näkyvämmin lapsille adaptoidun.

Lohikäärmevuori sisältää kokonaisuutena Hobittia enemmän lastenkirjalliseen tulkintaan viittaavia tekijöitä. Hobitti puolestaan tarjoaa puitteet onnistuneelle fantastiselle lukukokemukselle. Valittu geneerinen viitekehys ohjaa lukijaa havaitsemaan teoksessa genren mukaisia piirteitä ja jättämään muut piirteet vähemmälle huomiolle. Fantastisessa luennassa suomennosten väliset erot korostuvat, ja lastenkirjallisessa luennassa suomennokset asettuvat tulkinnallisesti lähemmäs toisiaan.

Avainsanat: genre, prototyyppi, fantasia, lastenkirjallisuus, adaptaatio, kertojanääni, kuvakirjan ekologia, parateksti