Puhekuplat täyteen. Peruskoululaisen luoman kertomuksen loogisuus ja mielikuvituksellisuus sekä kertomuksessa käytetyn verbisanaston monipuolisuus

Abstract

Tutkimuksen tavoite on tehdä havaintoja peruskoululaisten käyttämän verbisanaston monipuolisuudesta, heidän kertomustensa loogisuudesta sekä mielikuvituksen käytöstä ja näiden avulla ajattelun kehitystasoista. Sääksjärven koulun 144 oppilasta täytti sarjakuvan tyhjät puhekuplat. Näin syntyneet 3-, 6- ja 9-luokkalaisten tyttöjen ja poikien kertomukset toimivat tutkimuksen aineistona, jota analysoidaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti.

Teoriat kielitaidon ja ajattelun lineaarisesta kehityksestä saavat tukea. 9-luokkalaiset ovat lähes kaikilla mittareilla mitattuna vahvin ryhmä 3-luokkalaisten jäädessä viimeisiksi. 3-luokkalaiset ovat kaukana 6-luokkalaisten tasosta. 3-luokkalainen ei onnistu olemaan runsasverbinen eli monisanainen verbien käytössään ilman runsasta toistoa, hänen kertomuksensa ei ole koherentteja eikä verbisanasto muodoltaan monipuolinen. Abstraktien asioiden ilmaiseminen näyttää olevan taito, jossa 6-luokkalaisetkin ovat paljon 9-luokkalaisia kehnompia. Vaikuttaa siltä, että käsite- ja ajatusmaailma abstrahoituu 6. ja 9. luokan välillä huomattavasti, tai ainakin sen hyödyntäminen onnistuu huomattavasti paremmin.

Yksityiskohtien ja kokonaisuuksien yhtäaikainen ymmärtäminen ja hallitseminen on hyvin tärkeää, jotta yhä sirpaloituvamman maailman merkityssuhteita voi käsittää. 3-luokkalaiset havainnoivat yksityiskohtia mutteivät hallitse kokonaisuuksia. 6-luokkalaiset hallitsevat kokonaisuuksia mutteivät hyödynnä havaitsemiaan yksityiskohtia. 9-luokkalaiselta onnistuu samanaikaisesti kokonaisuuksien ajattelu että yksityiskohtien hyödyntäminen kokonaisuuksien rakentamisessa.

Tyttöjen kertomukset ovat loogisempia, he hyödyntävät mielikuvitustaan enemmän ja heidän verbisanastonsa ovat heidän lekseemivalikoimiensa ja muotovalikoimiensa perusteella monipuolisempia kuin poikien verbisanastot. Tietyt formaalille, abstraktille ajattelulle tyypilliset piirteet näyttävät kehittyvän tytöille poikia aiemmin. 9-luokkalaiset tytöt ovat ylivoimaisesti runsasverbisimpiä, ja heidän kertomuksensa ovat ehdottomasti loogisimpia. Tytöt pyrkivät tavanomaisuuteen ja norminmukaisuuteen, pojat rohkeisiin ratkaisuihin. Tytöt ovat kohteliaampia, pojat mutkattomampia. Tytöt ovat henkilökeskeisiä, pojat toimintakeskeisiä.

Oppilaiden väliset tasoerot ovat monen tekijän summa: biologiset tekijät, ympäristötekijät ja motivaatio. Nimenomaan motivaation puute saattaa olla yksi syy poikien huonommuuteen kielitaitoa ja formaalin ajattelun tasoa mittaavissa kokeissa. Kasvatusalan ammattilaisten on mahdollista vaikuttaa ympäristöön sekä motivaatioon muttei biologisiin seikkoihin. Siksi raportissa on annettu tilaa sekä motivoivien tekijöiden esittelylle että äidinkielen ja kirjallisuuden opetusideoille.

Asiasanat: peruskoululaiset, formaali ajattelu, abstrakti ajattelu, ajattelun loogisuus, mielikuvitus, kielitaito, sanasto, sanavarasto, verbit, verbisanasto, sarjakuva, kertomus, koherenssi, motivaatio