Pyhä ja profaani laskentatoimen tutkimuksessa - kriittinen analyysi
HÖÖK, TAPANI (2008)
HÖÖK, TAPANI
2008
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19010
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19010
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on arvioida kriittisesti laskentatoimen tutkimuksessa käytetyn pyhän ja profaanin jaottelun paikkansapitävyyttä. Arvioitava viitekehys tarkastelee johdon laskentatoimea sosiaalisessa ja institutionaalisessa kontekstissaan ja määrittelee laskentatoimen käytön uskonnollisten organisaatioiden johtamisessa maalliseksi ja vähämerkityksiseksi toiminnaksi. Johdon laskentatoimeen usein yhdistetty rationaalinen ajattelutapa esitetään uskonnolliselle ajattelulle vastakkaiseksi. Tutkielmassa arvioidaan kehitetyn viitekehyksen teoreettista moitteettomuutta sekä empiiristen tutkimustulosten ja viitekehyksen yhtäpitävyyttä. Käytetty tutkimusote on käsiteanalyyttinen, ja työ on luonteeltaan kvalitatiivinen.
Laskentatoimen tutkimuksessa käytetyn pyhän ja profaanin jaottelun teoreettinen ydin on rakennettu uskontososiologiasta ja uskontofenomenologiasta lainattujen teorioiden varaan. Epäselvästi määritelty teoreettis-metodologinen tausta lisää viitekehyksen paikkansapitävyyteen kohdistuvaa epävarmuutta. Kaksi uskontotieteen tutkimustraditiota on integroitu toisiinsa puutteellisesti, ja siksi viitekehyksen peruskäsitteiden ontologinen eli perimmäinen status jää epäselväksi. Viitekehystä rakennettaessa
käytetään Eliaden uskontofenomenologista pyhän ilmentymän käsitettä, mutta ei tiedosteta sitä, että Eliadelle kaikki asiat ja esineet olivat potentiaalisia pyhän manifestaatioita. Fenomenologista filosofista suuntausta edustava pyhän tulkinta ei tue laskentatoimen tutkimuksessa vallitsevaa käsitystä strukturalistisesta ja suoraviivaisesta asioiden jaottelusta pyhään ja profaaniin kategoriaan.
Tutkielmassa verrataan seitsemää empiiristä tutkimusta ja viitekehyksen perusoletuksia toisiinsa. Ristiriitaiset tutkimustulokset lisäävät viitekehyksen paikkansapitävyyteen kohdistuvaa epävarmuutta. Pyhän ja profaanin jyrkkä vastakkainasettelu näyttää
tutkimustulosten valossa ongelmalliselta ja voi yksinkertaistaa liikaa monimutkaista sosiaalista todellisuutta. Uskonnollisen johdon on havaittu pitävän johdon laskentatoimen käytäntöjä ja järjestelmiä tärkeinä johtamiskäytäntöinä. Ahtaan näkökulman myötä tarkastelun ulkopuolelle rajautuu se, että uskonnollisen organisaation johtamisen lisäksi laskentatoimen käytännöillä voi olla osa yhteisön
teologiassa ja jäsenten hengellisessä toiminnassa. Viitekehys näyttää soveltuvan vain kristillisperäisissä uskonnoissa ja sekularisoituneissa yhteiskunnissa tehtävään tutkimukseen.
Avainsanat: Fenomenologia, johdon laskentatoimi, kirkot, laskentatoimen vastustus, uskonto, pyhä ja profaani
Laskentatoimen tutkimuksessa käytetyn pyhän ja profaanin jaottelun teoreettinen ydin on rakennettu uskontososiologiasta ja uskontofenomenologiasta lainattujen teorioiden varaan. Epäselvästi määritelty teoreettis-metodologinen tausta lisää viitekehyksen paikkansapitävyyteen kohdistuvaa epävarmuutta. Kaksi uskontotieteen tutkimustraditiota on integroitu toisiinsa puutteellisesti, ja siksi viitekehyksen peruskäsitteiden ontologinen eli perimmäinen status jää epäselväksi. Viitekehystä rakennettaessa
käytetään Eliaden uskontofenomenologista pyhän ilmentymän käsitettä, mutta ei tiedosteta sitä, että Eliadelle kaikki asiat ja esineet olivat potentiaalisia pyhän manifestaatioita. Fenomenologista filosofista suuntausta edustava pyhän tulkinta ei tue laskentatoimen tutkimuksessa vallitsevaa käsitystä strukturalistisesta ja suoraviivaisesta asioiden jaottelusta pyhään ja profaaniin kategoriaan.
Tutkielmassa verrataan seitsemää empiiristä tutkimusta ja viitekehyksen perusoletuksia toisiinsa. Ristiriitaiset tutkimustulokset lisäävät viitekehyksen paikkansapitävyyteen kohdistuvaa epävarmuutta. Pyhän ja profaanin jyrkkä vastakkainasettelu näyttää
tutkimustulosten valossa ongelmalliselta ja voi yksinkertaistaa liikaa monimutkaista sosiaalista todellisuutta. Uskonnollisen johdon on havaittu pitävän johdon laskentatoimen käytäntöjä ja järjestelmiä tärkeinä johtamiskäytäntöinä. Ahtaan näkökulman myötä tarkastelun ulkopuolelle rajautuu se, että uskonnollisen organisaation johtamisen lisäksi laskentatoimen käytännöillä voi olla osa yhteisön
teologiassa ja jäsenten hengellisessä toiminnassa. Viitekehys näyttää soveltuvan vain kristillisperäisissä uskonnoissa ja sekularisoituneissa yhteiskunnissa tehtävään tutkimukseen.
Avainsanat: Fenomenologia, johdon laskentatoimi, kirkot, laskentatoimen vastustus, uskonto, pyhä ja profaani