S kirillicy na latinicu : nacional’naâ identičnost’, âzykovaâ politika i perevod pis’mennosti v Kazahstane = С кириллицы на латиницу : национальная идентичность, языковая политика и перевод письменности в Казахстане

Abstract

Tutkin työssäni Kazakstanin kansallista identiteettiä ja kielipolitiikkaa ajankohtaisen poliittisen päätöksen kautta.

Kazakstanissa suunnitellaan kirjaimiston vaihtoa kyrillisistä latinalaisiin. Keskityn tutkimaan aiheesta vuosina 2006–2007 käytyä keskustelua. Aineistona käytän poliittisia asiakirjoja ja internetistä venäjänkieliseltä, kazakstanilaiselta Zona.kz-keskustelupalstalta keräämiäni keskusteluja.

Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on nationalismitutkimus ja kansallisen identiteetin tutkimus. Hypoteesini on, että kirjainten vaihdos nostaa esiin kysymyksen kansasta, kansallisesta identiteetistä ja näiden uudelleenmäärittelystä. Lisäksi sovellan työssäni diskurssianalyysin ja retorisen analyysin menetelmiä.

Etenen analyysissä kahdella metodologisella tasolla: virallisista asiakirjoista siirryn nettikeskustelujen analyysiin ja samalla Kazakstanin kansallisen identiteetin tutkimuksessa valtiolliselta tasolta yksilön tasolle. Paikannan poliittisista asiakirjoista neljä diskurssia, joissa kansallista identiteettiä ja kielelle siinä annettua roolia rakennetaan. Näitä ovat kansalaisnationalismin ja etnisen nationalismin diskurssit sekä talouden ja dekolonialismin diskurssit. Presidentti Nazarbajev kutsuu kazakstanilaisia ymmärtämään kansallista identiteettiä kansalaisnationalismin lähtökohdista ja korostaa etnistä harmoniaa.

Taloudellisessa diskurssissa kieli palautetaan kansan kilpailukyvyn välineeksi, ja se ”puhdistetaan” muista merkityksistä. Dekolonisaation diskurssissa merkityksellistetään suhdetta Venäjään ja venäläisyyteen, ja kyrillisestä kirjaimistosta rakennetaan kolonialistisen vallan symboli. Näiden diskurssien hegemoniaa vastaan luodaan nettikeskustelussa vastanarratiiveja, joista analysoin ironian ja huumorin käyttöä kielellisenä strategiana.

Latinalaista ja kyrillistä kirjaimistoa kategorisoidaan nettikeskustelussa eri tavoin. Kirjaimiston vaihto tai vanhan säilyttäminen tulkitaan valintana maan kulttuurisesta orientaatiosta. Latinalainen kirjaimisto merkityksellistyy suhteessa länteen, teknologiseen kehitykseen, globalisaatioon, sivistykseen ja turkkilaiseen maailmaan. Kyrillinen kirjaimisto rakentuu ristiriitaisempana. Se merkityksellistyy suhteessa Venäjään, venäjän kieleen ja venäläisyyteen, mutta kazakkien ja venäläisten yhteinen historia saa monimerkityksisiä tulkintoja.

Toisaalta kyrillinen kirjaimisto merkityksellistyy negatiivisena Neuvostoliiton riiston välineenä, toisaalta positiivisia merkityksiä saavana internationalismin perinnön symbolina, joka avaa venäjän kielen kautta sillan eurooppalaiseen sivistykseen.

Nettisivustolla merkittävään rooliin keskustelun organisoimisessa nousee keskustelun jakautuminen voimakkaasti kahteen leiriin, ”kazakkien” ja ”venäläisten” subjektipositioihin. Argumentaatiokamppailussa leirit pyrkivät määrittelemään sitä, kenellä on oikeus osallistua keskusteluun kirjaimiston vaihdoksesta. Tässä ”kazakin” subjektipositio edustaa etnistä ja siitä seuraavaa moraalista oikeutta, joka perustuu kazakin kielen osaamiseen. ”Venäläisen” tai ”kazakstanilaisen” subjektipositio puolestaan edustaa oikeudellista näkökulmaa. Kyky käyttää kazakin kieltä toimii anonyymillä keskustelupalstalla arvokkaana symbolina, jota käytetään sinällään argumenttina oikeuttamassa keskusteluun osallistumista.

Asiasanat: Kazakstan, kansallinen identiteetti, kielipolitiikka, nationalismi, aakkoset, kirjaimisto