Struggle for Independence: Postcolonialism Reflected in the Problematic Parent-Child Relationships in the Works of Jamaica Kincaid and Edwidge Danticat
TUURALA, HANNA-TUULIA (2008)
TUURALA, HANNA-TUULIA
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18965
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18965
Tiivistelmä
Jamaica Kincaid ja Edwidge Danticat ovat kotoisin Karibialta mutta asuvat Yhdysvalloissa. Käsittelen tutkimuksessani Danticatin romaania Breath, Eyes, Memory (1995) sekä kahta Kincaidin romaania My Brother (1997) ja The Autobiography of My Mother (1996). Nämä teokset ovat enemmän tai vähemmän fiktionaalisia omaelämäkertoja, joiden avulla kirjailijat käsittelevät tärkeitä aiheita jälkikolonialistisessa kontekstissa. Se, että osa sisällöstä on fiktionaalista, mahdollistaa niiden tulkinnan yleisemmällä tasolla, ei vain tiettyjen yksilöiden elämien kuvauksina.
Argumentoin tässä tutkimuksessa, että Kincaidin ja Danticatin kuvaamat ongelmalliset suhteet äidin/isän ja tyttären välillä kuvaavat laajemmassa mitassa suhdetta kolonisoijan ja kolonisoidun välillä. Teoksien äidit ja isät edustavat siirtomaavaltoja, jotka kontrolloivat siirtomaita ja yrittävät juurruttaa paikallisiin asukkaisiin länsimaisia arvoja ja alemmuuden tunteita. Tutkimukseni romaaneissa vanhemmat kieltävät lapsiltaan autonomisen olemassaolon ja kontrolloivat tyttäriensä ruumista ja seksuaalisuutta. Tyttäret kuvataan teoksien alkuvaiheessa hylättyinä ja kukistettuina kuin siirtomaavallan alla elävät orjat. Tyttäret eivät kuitenkaan alistu heille määrättyyn objekti-asemaan, vaan taistelevat saavuttaakseen vallan omaan elämäänsä. He taistelevat niin suoranaista valtaa vastaan, kuin myös vanhempiensa epäsuoraa vaikutusta vastaan – mitkä voidaan rinnastaa kolonialismiin ja neokolonialismiin. Tässä taistelussa tyttäret tukeutuvat asioihin ja ominaisuuksiin, jotka luontaisesti kuuluvat heille: heidän ruumiiseensa, muistiinsa ja omasta elämästään kirjoittamiseen. Se etäisyys, joka tyttärillä on vanhempiinsa aiheuttaa myös kuilun heidän suhteessaan omaan kotimaahansa. Taistellessaan itsenäisyydestään niin tyttärien kuin siirtomaidenkin täytyy juurruttaa itsensä kotimaahansa ja siihen perintöön, joka tulee heidän esi-isiltään – ei kolonisoijilta. Luodakseen vahvan jälkikolonialistisen identiteetin he eivät voi sivuuttaa historiaansa alistettuina, vaan heidän täytyy käsitellä ja kirjoittaa uudelleen tuo historia omalta näkökannaltaan ja tulla omien elämäkertojensa kertojiksi.
Tutkimukseni kannalta tärkeimmät kirjallisuudenteorian osa-alueet ovat jälkikolonialistinen teoria sekä kolmannen maailman feminismi. On tärkeää, että Kincaid ja Danticat kirjoittavat kolonialismin vaikutuksista nimenomaan naisen näkökulmasta. Kolmannen maailman naisia on kuvailtu viimeiseksi siirtomaaksi, joka elää kolonisoidun roolissa päivittäin, vaikka kolonialismi onkin lakkautettu. Tyttärien kertomusten välityksellä Kincaid ja Danticat antavat äänen ihmisryhmälle, joka on ollut kauan hiljennettynä.
Asiasanat: postcolonialism, third world feminism, parent-child relationship, Caribbean
Argumentoin tässä tutkimuksessa, että Kincaidin ja Danticatin kuvaamat ongelmalliset suhteet äidin/isän ja tyttären välillä kuvaavat laajemmassa mitassa suhdetta kolonisoijan ja kolonisoidun välillä. Teoksien äidit ja isät edustavat siirtomaavaltoja, jotka kontrolloivat siirtomaita ja yrittävät juurruttaa paikallisiin asukkaisiin länsimaisia arvoja ja alemmuuden tunteita. Tutkimukseni romaaneissa vanhemmat kieltävät lapsiltaan autonomisen olemassaolon ja kontrolloivat tyttäriensä ruumista ja seksuaalisuutta. Tyttäret kuvataan teoksien alkuvaiheessa hylättyinä ja kukistettuina kuin siirtomaavallan alla elävät orjat. Tyttäret eivät kuitenkaan alistu heille määrättyyn objekti-asemaan, vaan taistelevat saavuttaakseen vallan omaan elämäänsä. He taistelevat niin suoranaista valtaa vastaan, kuin myös vanhempiensa epäsuoraa vaikutusta vastaan – mitkä voidaan rinnastaa kolonialismiin ja neokolonialismiin. Tässä taistelussa tyttäret tukeutuvat asioihin ja ominaisuuksiin, jotka luontaisesti kuuluvat heille: heidän ruumiiseensa, muistiinsa ja omasta elämästään kirjoittamiseen. Se etäisyys, joka tyttärillä on vanhempiinsa aiheuttaa myös kuilun heidän suhteessaan omaan kotimaahansa. Taistellessaan itsenäisyydestään niin tyttärien kuin siirtomaidenkin täytyy juurruttaa itsensä kotimaahansa ja siihen perintöön, joka tulee heidän esi-isiltään – ei kolonisoijilta. Luodakseen vahvan jälkikolonialistisen identiteetin he eivät voi sivuuttaa historiaansa alistettuina, vaan heidän täytyy käsitellä ja kirjoittaa uudelleen tuo historia omalta näkökannaltaan ja tulla omien elämäkertojensa kertojiksi.
Tutkimukseni kannalta tärkeimmät kirjallisuudenteorian osa-alueet ovat jälkikolonialistinen teoria sekä kolmannen maailman feminismi. On tärkeää, että Kincaid ja Danticat kirjoittavat kolonialismin vaikutuksista nimenomaan naisen näkökulmasta. Kolmannen maailman naisia on kuvailtu viimeiseksi siirtomaaksi, joka elää kolonisoidun roolissa päivittäin, vaikka kolonialismi onkin lakkautettu. Tyttärien kertomusten välityksellä Kincaid ja Danticat antavat äänen ihmisryhmälle, joka on ollut kauan hiljennettynä.
Asiasanat: postcolonialism, third world feminism, parent-child relationship, Caribbean